JÄÄTELÖTAIVAS!

GELATO, GELATO, GELATO! Voisin elää täällä pelkällä jäätelöllä. Kesällä en ole edes jarrutellut jäätelön syönnin kanssa, olen popsinut jäätelöä niin paljon kuin sielu sietää, sillä koskaan ei tiedä milloin suuntanani on jokin toinen maa. Siispä täysin hyvällä omallatunnolla jäätelöä ääntä kohti, kun on mahdollisuus nauttia siitä ihka aidosta gelatosta!

Vuosi sitten Italiaan tullessani en kiinnittänyt huomiota mistä jäätelöni ostin tai paljonko siitä maksoin, söin ja söin vain ja aina se maistui hyvältä. Noh kaiketi vuosi Italiassa on tehnyt jotain myös makuaistilleni sillä huomaan nykyään jo selkeästi milloin syön oikein hyvää gelatoa ja milloin jotakin tiivistekamaa. Firenzen keskustasta kelpuutan enää yhden ( okei jäätelön himoissani joskus erään toisenkin paikan, mutta sieltä en suostu syömään sorbetteja ) jäätelökaupan, nirsoksi on vissiin tämä neito alkanut käymään.

Aivan ehdoton suosikkini on kuitenkin Gelateria di Castellina! Tämä jäätelökauppa on Castellina in Chiantissa ( eli oman kotikyläni viereisessä kylässä ). Jos siis olet liikkeellä Chiantin alueella suosittelen ehdottomasti kokeilemään tätä jäätelökauppaa, kesällä aukioloajatkin ovat huikeat, jäätelöä saa täältä puoleen yöhön asti! Gelateria di Castellina on kivaa katsottavaa hyvien jäätelöiden lisäksi. Kaunis uusi rakennus, jossa on lasiset sisäseinät mahdollistavat katselun sinne missä kaikki tärkeä tapahtuu! Eli keittiöön, jossa jäätelö ja ihanat jäätelökakut loihditaan! En vain pääse yli siitä kuinka ihania jäätelöt ovat kun ne tehdään paikan päällä ja maut ovat oikeita eikä keinotekoisia.  Plussaa noin 20 eri jäätelömaun päälle on päivittäin vaihtuva päivänmaku, joka on monesti jotain hyvinkin extremeä! Hinnat ovat myös enemmän kuin kohtuulliset, kolmen maun jäätelö maksaa 2,5 euroa. Firenzessä saatat maksaa samankokoisesta huonommasta gelatosta jopa 8 euroa.

Olen kuullut huhuja, että San Gimignanossa olisi myös taivaallinen jäätelökauppa, ehkä jos aikani riittää vielä kelien ollessa lämpimiä voisin tehdä retken sinnekin! Katsotaan, katsotaan.

Saa nähdä kuinka tämä jäätelöaddikti pärjää talven kun Castellinan jäätelökauppa on kiinni! Joudunko ostamaan isomman pakastimen ja täydentämään talvivarastot? Oi voi minulla niin tulee ikävä teitä ihania makuja; variegato nutella, chilisuklaa, voikeksi,  kahvi, kirsikka, la dolce vita, melooni, kookos ja mitä näitä nyt onkaan! ;)

-Marika

SYÖMINEN MALLORCALLA

Olen kuullut paljon huonoa sanottavaa Mallorcan ruokatarjonnasta. Tottahan on, että jokaisessa turistikohteessa on tarjolla paljon huonoja ravintoloita ja pikaruokaa. Mutta toisaalta kaikkialta löytää halutessaan myös hyviä ruokapaikkoja. Meidän reissulla etumme oli, että seurueessamme oli valloittava persoona, joka tuntee Mallorcan kuin omat taskunsa.  Pääsimme syömään hyvää ruokaa ilman, että tarvitsi pelätä syövänsä jotain mistä ei haluaisi maksaa.

Näin italialaiseen ruokaan tottuneena suhtauduin hieman skeptisesti ajatukseen, että olimme menossa Artassa italialaiseen ravintolaan syömään pastaa.  Skeptisyys osoittautui aivan turhaksi! Uuden ihanan Bodega Niu- ravintolan pyörittäjät olivat Italiasta kotoisin ja söin yhden parhaista pastoistani ikinä tässä ravintolassa! Söin avokadopastaa (ei ollut helppo valita mitä tilaa suuresta valikoimasta johtuen) ja voin rehellisesti sanoa, että en ole syönyt näin hyvää pasta-annosta Toscanassa ollessani (Okei Toscanan puolustukseksi täytyy sanoa, että Toscanan perinne ruokiin ei suoranaisesti kuulu pasta. Se on hieman eriosassa Italiaa se iso juttu.)!

Bodega Niun tarjoamat pastat olivat kaikki valmistettu ravintolassa paikanpäällä ja vaihtoehtoja löytyi spagethista makarooniin ja mitä näitä muita vaihtoehtoja nyt sitten onkaan. ;) Plussaa oli myös ravintolan edessä oleva autoilta suljettu katu, jossa saimme huoletta päästellä höyryjä ruokatilausta odotellessamme. Saimme hyvät juoksukilpailut aikaan lasten kanssa, joten ruoka upposi meille kaikille oikein nopeasti ja unikin tuli heti kun saimme päät tyynyyn.

Toinen kiva ravintola osoittautui ison hotellin ravintolaksi! Costa de los Pinos rannalla sijaitseva La Cabana ei jättänyt kylmäksi huikean merinäkymänsä puolesta! Ja kerta kyse on ravintolasta niin ehdoton plussa on toki se että tilaamamme paella merenelävillä oli super hyvää. Olimme liikkeellä porukassa jossa oli lapsia, joten oli hienoa kun tälläinen upea ravintola oli aivan rannan vieressä, mutta silti rannan melu ei ylettynyt ravintolaan asti, sillä ravintola sijaitsi hieman korkeammalla kuin itse ranta ja sen aurinkotuolit.

La Cabanalle lämpimät suositukset! Olisin voinut vain syödä silmilläni maisemaa, jonka ravitolasta näki.

Eipä jäänyt minään päivänä Mallorcalla ruoka-asiat kaivelemaan. Aina oli masu täynnä nukkumaan mennessä.

-Marika

OLEN HEIKKONA

Suurin heikkouteni täällä on täydellinen hulluus hedelmäkaupassa! En voi olla hyödyntämättä mahdollisuutta ostaa torilta tuoreita hedelmiä jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Puhumattakaan Panzanon omasta hedelmä- ja vihanneskaupasta! Sekoan täysin kun näen sen kaiken tarjonnan, jota täällä on hedelmistä saatavilla. Syön niin paljon hedelmiä, että en uskalla edes laskea paljonko kulutan niihin rahaa kuukaudessa. Ei sillä kyllä toisaalta ole väliä, sillä tätä mahdollisuutta minulla ei ole Suomessa. Nyt nautin näistä tuoreista ja mehukkaista hedelmistä kun siihen on mahdollisuus. Smoothie bowleista tulee niin paljon maukkaampia täällä kuin mitä Suomessa olen saanut aikaiseksi. Joko olen kehittynyt niiden tekemisessä, tai sitten syy on vain hedelmissä, joissa on täällä paljon enemmän makua!

Sain hyvän treenin kun kuljetin 17 euron arvoista vesimelonia mukanani Grevestä kotiin. Myyjä vilkuili minua hetken aikaa ja kysyi sitten, olenko tosissani ostamassa kokonaista melonia ( voitte vain kuvitella kuinka iso tämä meloni oli! ). Vastasin kauniisti hymyillen, että olen kova tyttö syömään hedelmiä. Myyjä halusi vielä varmistaa, että jaksanko varmasti kantaa melonin kotiin asti. Heitin melonin kassissa olalleni ja sanoin pärjääväni. Muita kaupassa olijoita hymyilytti tämä keskustelu. No onhan se minusta aika mukavaa jos saan muille hymyn huulille. Toki tämä melonista aiheutunut hymy on mukavampi kuin edellinen kerta, jolloin sain hedelmäkaupassa olijat hymyyn. Pieni ääntämisvirhe italian kielessä sai minut pyytämään persikoiden sijasta kalaa. Ei siinä, kyllä tykkään kalastakin, mutta ei sitä kyllä hedelmäkaupasta voi ostaa! Onneksi kauppiaat ovat jo tuttuja ja auttavat mielellään, jopa näissä ääntämisasioissa ;)

Nyt kun tuli näin iso meloni ostettua ja mukaan tarttui myös "vähän" muitakin hedelmiä, päätin hieman herkutella ja syödä mahani aivan liian täyteen kreikkalaisesta jugurtista, kirsikoista, mansikoista, kiivistä ja vesimelonista. Oi tätä herkkua ja ilon määrä! "Pienestä" on ihminen onnellinen, vaikka tämän annoksen syötyäni en kyennyt hetkeen muuta kuin röyhtäilemään ja hihittelemään ahneudelleni.

Retuutan aina mukanani kangaspussia, jos vaikka tulee mahdollisuus ostaa hedelmiä ( torilta saatavat paperipussit kun eivät ole hurjan käytännöllisiä pyörällä kulkiessa ). Olen jopa kiireessä sullonut kangaspussin urheiluliiveihini kun hyppäsin pyörälenkille, koska tiesin pyöräileväni torin ohi. Kuinka noloa tämä jo on? :D No hedelmät on selkeästi mun juttu nyt. Voisi asiat olla huonomminkin!

-Marika

HEDELMÄÄ SIELLÄ JA HEDELMÄÄ TÄÄLLÄ

Mmmmmm, tämän hetken ultimaattinen lemppari välipalani, aamupalani, yöpalani tai mikä tahansa pala ( okei nyt ei kuitenkaan puhuta siitä haukkarista, pysytään ruuassa ;) ) on tämä ihana hedelmäherkku. Jo jonkin aikaa somen ihmeellisessä maailmassa on pyörinyt mitä upeamman näköisiä smoothie bowleja! Pakko oli itsekin testata kun täällä Italiassa hedelmät ovat niin hyviä ja helposti saatavilla. Nyt kun olen näiden smoothiekulhojen makuun päässyt niin en aio tänä kesänä muuta syödäkään, voi pojat! Haalin torilta tai hedelmäkaupasta aina monenlaisia hedelmiä, joten on ihana kun voin käyttää näissä kulhoissa useampia hedelmiä! Tästä ohjeesta voisi syödä hyvin kaksikin, mutta minulla on aina nälkä ja syön kuin hevonen, joten big girl, big bowl! Mitä tämä minun "kaksiosainen" smoothie bowlini sitten sisältää?

Smoothiekulho isoon nälkään

Osa 1
1 1/2 jäädytettyä banaania
1/2 avokado
maun mukaan maca jauhetta
loraus soijamaitoa

Osa 2
12 jäädytettyä mansikkaa
maun mukaan chian siemeniä

loraus sitruunamehua
maun mukaan mintun lehtiä

Sitten vain blenderi pyörimään! Chian siemenet lisäsin mansikoiden joukkoon vasta blendaamisen jälkeen!

Kaada molemmat seokset isoon kulhoon ja heitä päälle tuoreita mansikoita, manteleita sekä bee pollenia (mehiläisten siitepölyä).  Okei, jos niitä mintun lehtiä on ylimääräisiä, voi visuaalisuuden vuoksi lisätä vielä pari mintun lehteäkin!

Buon appetito!

Päivästä riippuen täällä voi lämpötilat nousta jopa hellelukemia hipomaan. Siispä olen joutunut miettimään nesteytysasioita taas tarkemmin. Kerta minulla usein on minttua ja sitruunaa saatavilla niin kiva piristys normi tai kuplaveteen on lisätä hieman sitruunaa ja minttua! Kivan raikasta! Itse en ole mikään mehujen tai limsojen käyttäjä niin tämä on meikäläisen kesävakkari! Okei pakko myöntää että aamuisin puristan itse appelsiinimehuni, joten taisin juuri valehdella teille ;)

-Marika

SOITTOLISTANI, JOTKA SAAVAT MIELENI HYVÄKSI JUURI NYT

Ciao tutti! Tässä olisi kaksi soittolistaani youtuben puolelta, joita olen nyt fiilistellyt! Toinen on ollut minulle ilo treenatessa ja toinen taas kotona hengatessa. Tykkään tehdä soittolistoja youtubessa fiiliksen mukaan. Yleensä olen pitänyt soittolistani yksityisenä mutta ehkä jatkossa laitan osan niistä julkiseksi, niin voitte fiilistellä sitten minun kanssa ;)

JUST CHILLIN' - SOITTOLISTA

FILLARI KULKEE JA RAUTA NOUSEE - SOITTOLISTA

Olen huomannut syöväni paljon terveellisemmin kun olen yksin. Syön niitä juttuja joista pidän ja entisenä kasvissyöjänä huomaan kasvisten ja vihannesten palanneen ruokavaliooni isommassa osassa kuin hetkeen. Hyvä niin! En kuitenkaan koskaan ole ollut mikään kalorinipo, enkä aio olla jatkossakaan! Tänään aion pitää lettukestit yksin ( taikina tulee olemaan yhtä iso kuin ennenkin, joten saanpahan syödä itse enemmän ;))! En ole koskaan ollut mikään roskaruuan mättäjä, olen aina pitänyt kotiruuasta ja monipuolisesti syömisestä ( voit myös lukea, että nainen syö kuin hevonen! ), joten ei tämä ruokapuolen muutos ole mikään iso asia. Se on vain jotain sellaista mikä saa hymyn huulilleni tällä hetkellä.

Tuttavallani täällä italiassa on ampiaisfarmi ( Plan Bee ) ja he tekevät myös itse vuohenjuustoa. Olen etuoikeutettu kun pääsen välillä osalliseksi näistä herkuista. Minulla on tainnut olla sivistyksessa aukko, sillä en ollut edes kuullut kuinka paljon eri vitamiineja ja mineraaleja mehiläisten siitepöly sisältää! Siitepölyssä on vielä huikea määrä proteiinia! Olen siis ottanut tälläisen vitamiinipommin käyttööni nyt. Jos tämä kelpaa ruuaksi mehiläiskuningattarelle, niin kyllä kelpaa minunkin popsia tätä. Suosittelen!

Blogini saattaa olla jatkossa hieman hiljaisempi, mutta instagramtilini (marikakatariina ) taas aktiivisempi, sillä sain Suomen visiitilläni ostettua uuden puhelimen, jossa toimii kamera! Eli jos Italiahommani kiinnostavat niin ei muutakuin seuraamaan instassa!

-Marika

CINQUE TERRE - CORNIGLIA

Teimme pikaisen muutaman tunnin reissun Vernazzan viereiseen kylään Cornigliaan. Kuljimme kylän läpi ja lounastimme aivan ihanassa kahvilassa. Kurkistimme myös Corniglian sataman, koska minulla on jokin outo tarve päästä lähelle vettä kun olen reissussa. Täytyy kyllä myöntää, että Vernazzan satama on viihtyisämpi kuin Corneglian.

Näin nopealla silmäyksellä eroja Vernazzaan oli melkoisesti. Kadut olivat huomattavasti leveämpiä ja helpompi kulkuisia, portaita löytyi mutta ehkä hieman vähemmän. Kadut näyttivät uudemmilta ja kaikkialla ovien pielissä oli erilaisia koristeita. Paljon simpukoita, pikku tonttuja ja kaikenlaista muuta nerokasta oli ripusteltu ja aseteltu nätisti joka puolelle. Useampi ravintola oli auki ja näin sesonkiajan ulkopuolella turistejakin näkyi Cornigliassa enemmän kuin Vernazzassa.

Rakastuin lounaspaikkaamme Terra Rossaan. Suloinen pieni enoteca, jossa oli pieni terassi appelsiinipuun alla. Terassi oli koristeltu itsetehdyillä paperilappusilla, joissa oli päivän menun lisäksi piristäviä mietteitä. Omistaja oli pirteä nainen, joka palveli asiakkaat hyväntuulisesti. Tuttuun italialaiseen tapaan ruoka oli homemade. Tätä kahvilaa/enotecaa et todellakaan pysty ohittamaan jos saavut päätietä pitkin Gornigliaan. Terre Rossa sijaitsee aivan Gorniglian alussa ja vaikka paikka on pieni niin tämän enotecan kyllä näkee ja pistää merkille. Suosittelen lämpimästi.

Tänään alkaa neljän päivän intensiivinen työputki, mutta sen jaksaa hyvin painaa yötä myöten kun on lomaillut kolme päivää pitkin poikin Toscanaa. Itseasiassa olen viimeisen kuukauden ajan käyttänyt vapaapäiväni hyvin tehokkaasti reissaten, joten postauksia on rästissä vaikka minkälaisista kohteista. Jos siis mielesi halajaa Italiaan kannattaa pysyä kuulolla hyvien matkatipsien takia.


-Marika

PANZANO VINO AL VINO 2015

Muutama viikko takaperin saimme mukavasti vipinää kylään, jossa tällä hetkellä asustelemme. Panzanossa järjestettiin viinifestivaalit, jossa sai maistella paikallisten viinintuottajien viinejä. Pieni tori oli usean päivän ajan täynnä vilinää ja vilskettä. Viini virtasi ja livemusiikki soi.

Kuinka tämä homma sitten toimi? Noh, saavuimme paikalle ja ostimme oman viinilasin 16 euron hintaan.  Tämän lasin kanssa saimme kiertää eri viinintuottajien pisteet ja maistella erilaisia viinejä. Illan aikana sai kirjata vihkoon ylös omia mielipiteitä ja illan päätteeksi sitten valita omat suosikit ja ostaa pullot kotiin. Hieno tapahtuma, jossa näki myös naapuriviinitilojen ( eli käytännössä siis naapureitamme ) ihmisiä.  Viinitilojen nimet saivat nyt myös kasvot, sillä monet kerrat on naapuritilojen ohi ajettu, joko autolla tai pyörällä, ja mietitty ketä näiden porttien takana asustaa.

Aiempana viikonloppuna oli vastaavanlainen tapahtuma naapurikylässä, Grevessä, ja pyörähdimme myös kurkistamassa menon siellä suunnassa. Pakko on kuitenkin myöntää, että tykkäsin Panzanon tunnelmasta enemmän, sillä Greve on hieman isompi kylä, joten meno oli sen mukaista. Erilaiset tapahtumat viinin ympärillä ja molemmissa kannatti käydä. Onkohan tässä käymässä niin, että työskentelyni Candiallella on saanut minut ajattelemaan, että Panzanon asiat ovat parempia kuin Greven? ;) Tämä on hauska asia johon tällä alueella törmää. Jos juttelet ihmisen kanssa, joka on Grevestä hän kehuu aina Greveä ja luonnollisesti tilanne on taas päinvastainen jos puhut ihmisen kanssa joka on Panzanosta.

-Marika

HEINOLAN HARJUPAVILJONKI

Olen reissannut ympäri ämpäri Suomea pienestä pitäen pelireissuilla ja muillakin reissuilla. Olen totaalisen kyllästynyt automatkoilla pysähtymään isoille abc-asemille. Kyllähän on kiva että yömyöhään reissatessa on mahdollisuus pysähtyä syömään tai vessabreikille, mutta jos aikaa on enemmän ja halu kokeilla jotain pikkasen erilaista niin minulle löytyi uusi lemppari pysähdyspaikka Helsinki- Jyväskylä välille. Tämä ihana Heinolan Harjupaviljonki, vohvelikahvila, ei ole aivan nelostien varressa, mutta eipä tänne ollut hankala puikata kiireettömällä automatkalla! Riitti kun päräytimme Heinolaan nelostieltä ja johan rupesi isot opasteet tähän upeaan ja idylliseen vohvelikahvilaan ohjaamaan reittiemmä.

Auton saimme hienosti parkkiin aivan kahvilan viereen ja kohti kahvilaa kävellessämme reunistivat runot puissa kävelyreittiämme. Kahvila oli upea 1900-luvun alussa rakennettu huvila, katetulla terassilla ja ihanan lämminhenkisellä henklökunnalla varustettu. Kahvikupit olivat kaikki erilaisia ja santsikuppi kuului hintaan. Vohveleita löytyi suolaisia ja makeita, ihania makuelämyksiä molemmat.

Suosittelen kiireettömiä autoilijoita kokeilemaan tätä kahvilaa taukopaikkana. Nälkä lähtee varmasti ja jos kiire ei tosiaan paina päälle niin huvilan yläkerrassa oli ainakin meidän siellä käydessämme pieni näyttely eri artistien esiintymisasuista. Kiva pieni lisä jo muutenkin upeaan kahvilaan. Paikka todellakin miellytti minun silmääni.

Hauskaa ja energistä alkavaa viikkoa kaikille! Tämä sunnuntai-ilta on tällä erää viimeinen iltani Suomessa. Huomen aamulla lähtee lentoni kohti Firenzeä! Minun tuleva viikkoni on siis täynnä uusia kokemuksia, joista aion nauttia toden teolla ja selviytyä haasteista kunnialla.

-Marika

PANNARITALO

Jotain uutta Jyväskylässä! Kyllä, ja aika mielenkiintoista uutta mielestäni. Pannukakkutalo on avattu tovi sitten  tänne meidän Jyväskyläämme. Japi pyysi minua mukaansa pannarille jokunen hetki takaperin ja olin innoissani lähdössä messiin. Olen vannoutunut herkkupeppu, kaikki sokeri vain kutsuu minua. Yllätyksekseni Japi kuitenkin mainitsi paikan tarjoavan myös suolaisia pannareita! Mitä ihmettä? Suolaisia? Minun pannarini kotona ovat aika suolattomia lukuunottamatta sitä hurjaa määrää voita, jonka aina sekoitan tai nypin taikinaan. Eli siis ajatuksena pannarit suolaisella täytteellä olivat minulle melkoisen vieraat ja eivät oikeastaan houkutelleet, mutta makeiden pannareiden takia lähdin mukaan ;)

Paikan päällä lueskelimme menua ja listalta löytyi aika hurjiakin täytekomboja. Olimme pannaritalossa sunnuntaina lounasaikaan ja päätimme testata suolaisiakin pannareita ( Japille nämä olivat tuttuja Oulun Pannukakkutalosta). Olimme lounastamassa Japin ja Joonan kanssa kolmistaan ja päätimme testata kahta normaalikokoista suolaista pannaria ja jakaa ne kolmelle. Samoin valitsimme kaksi makeaa pannaria, mutta lasten koossa, näin saimme aika kivasti tuntumaa pannaritalon tarjonnasta. Suolaisissa pannareissa makuina meillä oli tomaatti, mozarella ja pesto sekä lämminsavuporo, sipuli ja savujuusto. Nyt täytyy kyllä sanoa, että suolainen pannari oli todella hyvää! Ohut pannari ja hyvät täytteet näytti pizzalta, mutta maistui jotenkin etäisesti suolaiselta piiraalta. Super good! Suosittelen kokeilemaan. Makealla puolella lähdettiin hupsuttelemaan ja valittiin aika överit täytteet. Banaani, valkosuklaa ja kinuski oli minun lempparini ja toisessa pannarissa oli ainakin suklaata ja suolapähkinää (sekä joku hullu kolmas täyte). Taivaallisen makuista! Näissä makeissa pannareissa päti meidän Joonan suosima ajattelutapa, kaikki mikä on hyvää erikseen on hyvää myös yhdessä.

Huh huh, nämä kaksi suolaista ja kaksi makeaa pannaria kolmeen pekkaan vei kyllä nälän mennessään. Jos jotain huonoa pitää kaivella tästä paikasta niin asiakaspalvelu voisi olla hieman parempaa tälläisessä ruokapaikassa jonka helposti mieltää sellaiseksi isöäitihenkiseksi paikaksi. Ei palvelu mitään super huonoa ollut, mutta ei hymyily ja tervehtiminen maksa mitään. Tai kun olimme lähes ensimäiset asiakkaat niin ei ruokalistojen tuominen pöytään olisi liikaa pyydetty. Pikku juttuja, eikä nämä tosiaan ole minulle syy jättää menemättä tänne syömään uudestaan. Menen takuuvarmasti sillä sen verran hyvää sapuskaa oli. Toivottavasti tämä paikka menestyy!

-Marika

HIMOITSEN

 

Jo lähes kahden kuukauden ajan olen himoinnut verigreippiä. Tarvitsen verigreipin aamuisin ja iltaisin. Jos hedelmäkulhostani ei löydy verigreippiä sitä on haettava. Muutamana iltana olen jopa hyvin myöhään singonnut verigreippi ostoksille. Nyt uusi suosikkini on myös verigreippijäätee, roibos tee mielellään. Jos sattuu käymään niin hassusti, että verigreipit loppuvat kaupasta tai kyllästyn tähän herkkuun niin ykköshedelmän paikan kulhossani saa granaattiomena. Se on tällä hetkellä hyvä kakkonen, vaikkakin hyvin sotkuinen hedelmä onkin.

-Marika

Lounas vinkki Jyväskylässä

Olen täällä blogissani maininnut Toivolan vanhalla pihalla sijaitsevan Kahvila Muiston viime kesänä  (lue postaus ja katso enemmän kuvia TÄSTÄ). Silloin puheissa oli ihanan tunnelman omaava kahvila, jossa on ystävällinen henkilökunta ja ihania herkkuja läheltä.  Nyt palaan Muistoon lounaan merkeissä.

Olen salaattien ja keittojen kova ystävä, mutta en jaksaisi aina kahviloissa tai ravintoloissa syödä sitä perinteistä ceasar salaattia joko kanalla tai ilman. Muistossa ei tarvitse eikä voikaan. Lounaalla voi valita ihanan salaatin useista eri vaihtoehdoista tai valita päivän keiton, joka vaihtuu päivittäin. Tällä kertaa itse söin vuohenjuustosalaatin ja Joona popsi tyytyväisenä suuhunsa kylmäsavulohisalaattia. Aiemmin olen maistanut keittolounasta ja fetasalaattia enkä ole pettynyt lounaaseen kertaakaan. Annokset ovat hyvän kokoisia ja nälkä lähtee. Lounaan hinta voi jostakusta tuntua salaattilounaasta paljolta kun puhutaan hieman reilusta yhdeksästä eurosta ( keitto taisi olla kahdeksan euron hujakoilla) mutta itse en koe sitä ongelmaksi, sillä tiedän että ruoka on tuoretta ja raaka-aineet tulevat tästä läheltä.

Seuraavaksi olisi suunnitteilla kokeilla Muiston sunnuntaibrunssi. Tämä täytyy toteuttaa kevään aikana vielä! Toivottavasti en pety silloinkaan. En usko, että Muisto voisi tuottaa minulle pettymystä.

Keväistä sunnuntaita kaikille!

-Marika

Rantaravintolat

Boa Vistan saarella söin elämäni parhaimpia kala-aterioita. Kala saarella on aina tuoretta ja ravintoloissa voit tilata listoilta useita kaloja, riippuen tietenkin siitä mitä kunakin päivänä on kalaonni kalastajille suonut. Hummeri oli taivaallista, tonnikala ylitti odotukseni reilusti, Joona herkutteli mustekalla ja makuelämys oli myös marliini. Toki reissussa ei pettymystä tuottanut myöskään kana, mutta se harvoin minulle on tuottanutkaan pettymystä.

Boa Vistalla ravintoloita on aika pieni määrä suhteessa moneen muuhun matkakohteeseen, mutta ravintolat olivat kyllä ruuan ja tunnelman puolesta mahtavia. Jos mielemme teki illallisaikaan johonkin tiettyyn ravintolaan niin varaus kannatti tehdä etukäteen, niin ei joutunut odottamaan pöytää pitkää aikaa. Toisaalta odottaminen kyllä palkittiin ja söimme maailman parasta hummeria. Omiksi lempirafloiksi reissussa nousi pari rantaravintolaa, Morabeza ja Morabezan vieressä oleva italialainen rantarafla Beach Bar Bahia. Jos on italialaisen ruuan ystävä niin saarelta löytyi useampi kiva italialainen ravintola.

Morabeza nousi minun ja Joonan ykkössuosikiksi. Rantaravintola oli kaukaa katsottuna vaatimattoman näköinen, mutta kun kuljin lähemmäksi ja pääsin istumaan ja upotin varpaani hiekkaan simpukoiden ympäröimänä en voinut muuta kuin rakastua tähän ravintolaan. Henkilökunta oli ihana ja fiilis ravintolassa huipussaan. Illan tullen Morabezassa saattoi nauttia erilaisista teemajuhlista. Itse osallistuimme lauantai-illan sunset juhlaan. Ohjelmassa oli muun muassa senegalilainen rumpu- ja tulishow sekä upea palmukokko.

Tässä hieman kuvia Morabezasta ja sen italialaisesta naapurista. Muistin napata muutamat ruokakuvatkin, en valitettavasti kuitenkaan hummerista. Ruuat eivät näytä läheskään niin hyviltä miltä maistuivat!

 Vaikka kerroinkin tässä "rantaravintoloista" niin kumpikaan näistä rafloista ei tosiaankaan ollut mikään pizza/hampparipaikka! Itseasiassa en muista reissullani sellaisia nähneeni.

-Marika