TOTTUUKO SITÄ KOSKAAN?

Olen asunut täällä Toscanassa kohta puolitoista vuotta ja silti aina liikkuessani täällä hämmästelen kaupunkien ja kylien kauneutta. Joskus mietin, että totunko lainkaan näihin ihaniin kivirakennuksiin ja viinitarhoihin vai jatkanko tätä ihastelua vielä pitkäänkin. Toisaalta ihanaa olisi ajatella, että löytäisi kauneutta missä päin sitä ikinä liikkuukaan. Tähtään jatkossa siihen, aion avata silmäni kunnolla ja nähdä ihania ja kauniita asioita ympärilläni. Lupaan kokeilla tätä myös Suomessa joulun aikaan, ja uskon näkeväni asioita eri tavalla kuin siellä asuessani <3

Tämän postauksen kuvat on otettu Castello Vertinessä, Gaiole in Chiantissa, 20 minuutin ajomatkan päässä kotoani ja hyvä etten pyörtynyt kun näin tämän kauniin paikan! Upea pikkupaikka!

// Takki & Mekko Zara / Hattu Lindex / Kengät Carpisa //

Täytyy myöntää, että täällä minä hieman jo kaipailen Suomen kamaralle äidin jouluherkkujen luokse! <3 Nyt kuitenkin näyttää siltä, että kerkeän ennen Suomen reissuani heittämään myös yhden Saksan reissun.


-Marika

P.s. Photo credits: Tommaso Iorio ( edited by me ).

MISSING SUMMER

Sain käsiini valokuvia viime kesältä. Rantapäivä kavereiden kanssa päättyikin yllättäen kuvauksiin auringonlaskussa. Ei meikkiä eikä hiusharjaa messissä. Olen tottunut olemaan kuvissa ja kuvattavana, mutta yleensä sentään tukka on kuosissa jotenkin (heh, ex-kampaajana tietenkin!) sekä yleensä jotain meikkiä on tullut naamaankin sudittua ennen kuvia. Täällä Italiassa asustellessa meikkaaminen ja hiustenlaitto onkin jäänyt vähemmälle, joten oli aika kiva saada tälläisiä meikittömiä kuvia itsestäni.

Mitäs pidätte kuvista ? Kuvat innostui ottamaan ystäväni Tommaso Iorio. Tsekatkaa tämän ruokafriikin instagram tili @tommasofoodandmore. Kundi lymyilee tällä hetkellä New Yorkissa, mutta eiköhän hänen isntagramtili vilise piakkoin taas Italia-aiheisia kuvia! Grazie mille Tommy! Queste foto mi piacciono moltissimo.

Seuraavaa kesää odotellessa! Missä lie sitä sitten itse lymyilenkään silloin.

-Marika

MITÄ KIVAA SE TALVI TUO TULLESSAAN?

Pimeys ja kylmyys on vihdoin saapunut myös tänne Italiaan. Pakko se kai on myöntää, että talvikamoja on alettava kaivelemaan esiin ( tai ostamaan uusia tai roudattava Suomesta joulun aikaan tänne päin uudestaan, sillä viime talven jälkeen kiikutin talviromppeeni jo takaisin Suomeen. ). No ei täällä nyt ihan samassa mittakaavassa tietenkään ole kylmää ja pimeää kuin Suomessa! Valoa riittää klo 17 asti ja lämpötila on reilusti vielä plussan puolella. Mutta Toscanan kesään tottuneena tämä sää tällä hetkellä tuntuu jo kylmältä. Jep, liikaa aurinkoa kesällä, kun nyt jo palelen! Ja onhan se myönnettävä, että nautin täällä siitä kun aurinko paistaa myös näin talvella! Suomessa kuin sitä näkee vain vilauksen koko talven aikana. Toisaalta on ikävä niitä kevättalven fiiliksiä kun on pakkassää ja aurinko rupeaa paistamaan kunnolla ensimmäisiä kertoja koko talvena. Parhaita juttuja siinä Suomen talvessa!

Mitä kivaa talvi tuo tullessaan minulle? No ensiksikin  MUUTIN! Toiseksi pääsen taas uimahalliin uimaan kunnolla (ei kukaan kesällä mene minnekään uimahalliin täällä kun on mahdollista tehdä muitakin juttuja! ). Ja kolmanneksi paaaaaljon paaaljon kynttilöitä, peittoja ja sohvalla mömmöilyä. Ah tykkään kyllä talvesta! Neljänneksi, mutta ei vähäisimmäksi, aloitin vihdoin Italian kielen opiskelun niin saan kieliopinkin vielä kohdilleen!

Eli siis, mitä, muutin? Kyllä muutin samassa pihapiirissä hieman pienempään asuntoon (oli aikamoinen homma kerätä kasaan minun talveksi keräämät ruokavarastot, ja kärrätä ne toiseen asuntoon, hih hih. Eihän minulla täällä Italiassa ole oikein mitään omaisuutta, muutama vaate ja tietokone, joten muutto sujui kivuttomasti. ). Miksi tälläinen ratkaisu? No tämä nykyinen asuntoni on paljon lämpimämpi kuin edellinen ( Italiassa ei osata selvästikään eristää taloja, kun tuuli humisee seinistä läpi. Joskus ihmettelen, että miksi Suomessa on saunat kun Suomessa on jo hyvät ja lämpimät talot. Täällä Italiassa niitä saunoja todella tarvittaisiin talviaikaan! ). Tykkään kovasti edellisestä asunnostani, se on aivan ihana iso asunto, jossa on upeat lasiovet ikkunoina. Todellinen unelma koti, jossa on kaunis puukatto. Valoisa ja kaunis koti. Vanha asuntoni on huomattavasti lämpimämpi kuin normaali italiainen talo, sillä sen lämmitysjärjestelmään on panostettu, mutta ongelma oli, että jos et ole vähän väliä lämmittämässä tätä taloa se kylmenee nopeasti. Toisaalta tykkäsin siitä lämmitysurakasta ja takasta, mikä tuossa talossa oli mutta en kyllä kaipaa enää toista niin kylmää talvea kuin viime talvi. Suihkusta pois tullessa tuntui, että on syväjäässä jos ei saanut samantien villapöksyjä jalkaan! Ei puhettakaan, että olisin nukkunut ohuella yökkärillä. Olen sata varma, että tulen ikävöimään sitä ihanaa takkaa ja lämmitystouhuja todella! Aina töiden jälkeen tulet takkaan, se oli viime talven juttuni!

Ei passaa kuitenkaan valittaa missään nimessä, sillä nyt minulla on ihana uusi ja lämmin luola. Jep, sanoin luola. Olen nimennyt kotini luolaksi. Tämä uusi kotini on pienempi ja pimeämpi, siitä nimi luola. Minun oma kotiluolani. Olen päässyt hyvään vauhtiin sisustusinnostuksessani ja olen saanut omasta luolastani jo hyvinkin kotoisan! Ehkäpä raotan lopputulosta täällä blogissa joku päivä.

Mitenkäs tämä uintiasia sitten? Kesällä uinti jäi vähemmellä. Toki sellaista rantahengailua ja vedessä pulikointia tuli kesän aikana harrastettua, mutta kunnon uintitreenejä ei niinkään. Mallorcalla uin muutaman hyvän treenin ja yhden kerran kesällä täällä Italiassa Mallorcan reissun jälkeen. Nyt onkin aika ottaa uinti asiaksi ja suunnata Greven uimahalliin niin usein kuin muilta treeneiltä kerkeän. Uimalakillekin löytyi oma naulakko täältä uudesta kodistani, heh heh. Siinä se minua muistuttaa uimisesta. Karu kolaus oli kyllä huomata kuinka se uinti ei ollutkaan enää niin kevyttä kuin mitä se alkukesästä vielä oli. Nyt siis duunia, duunia ja kyllä se tatsi taas varmasti löytyy sieltä! Nautin uimisesta kovasti, mutta jos jonkun lisäyksen tänne Italian uimahalliin voisin toivoa se olisi SAUNA! Yllätys, yllätys.

Mites teidän talvi on alkanut siellä? Etelä-Suomessa melkoisen lumisissa fiiliksissä ainakin! Saa nähdä pääsenkö itse Jouluna lumiseen Suomeen! Lennot on varattu, mutta mitenköhän on lumitilanteen laita Jyväskylässä silloin. Esimakua lumesta sain jo hieman kun käväisin töiden puolesta hieman Alpeilla, Seiser Alm - Alpe di Siusissa.  Intagramistani löytyykin pätkä maastopyöräilystä Alpeilla, jos jotakuta kiinnostaa (KLIKKAA TÄSTÄ VIDEOON). Postauksen kuvankin nappasin Alppien reissulla. Joskus oikein naurattaa kuinka hyvin onnistun jo ajoittamaan tätä itselaukaisin-urheilukuvakomboa, hah! Aina ei uskoisi, että otan suurimman osan kuvistani itse ja kaikenlisäksi automaattitarkennus on kamerassani rikki! Eli melkoista räpellystä välillä, mutta monesti minulla käy hyvä tuuri kuvien suhteen!

-Marika

MINNE OLEN MATKALLA?

Joskus sitä huomaa olevansa tuuliajolla. Olen asunut Italiassa nyt vuoden ja kolme kuukautta. Tarkoitus oli tulla tänne hakemaan uusia kokemuksia, selvittämään mitä haluan elämältä ja muistan vannoneeni, että en tullut tänne treenaamaan. Mihinkä olen päässyt reilussa vuodessa?

Olen edelleen täällä Italiassa. En tiedä vieläkään mitä haluan elämältäni tai mitä minusta tulee isona ( sen sijaan olen kuitenkin hypellyt ilmapalloasussa esittäen viinirypälettä jne.) Treenannut olen enemmän kuin koskaan aiemmin ja nautin siitä niin P********i.

Onko tässä sitten jotain vikaa? Vai olenko kuitenkin saanut jotain selkeyttä ajatuksiini? Olen tällä hetkellä onnellisempi kuin aiemmin. Tiedän sen, että haluan jatkossakin olla onnellinen. Tunnen itseni nyt paremmin kuin Italiaan muuttaessani. Tiedän pärjääväni monessa tilanteessa, jossa en  ennen pystynyt edes kuvitella olevani ( kuten esimerkiksi imiessä dieselauton tankista bensaa pois letkulla tai hoitavani kolmea lasta yksin useamman päivän ajan mukaan lukien yöt jne. ). Lapsenmielisyys on lisääntynyt ja sen myötä pipo ei ole enää niin kireällä joka asiasta niinkuin Suomessa oli. Treenit kulkevat ja kehitystä omiin urheilullisiin tavoitteisiin on tullut sen myötä roimasti.

Onko minulla siis kiire jonnekin vai pitäisikö sitä vain jatkaa tätä hetkessä elämistä. Ehkä se universumi puskee minua sitten johonkin suuntaan kun sen aika tulee. Katsotaan, katsotaan. Mutta nyt minusta tuntuu että pyrin vain nauttimaan jokaisesta hetkestä ja hymyilemään paljon ja luotan siihen että asiat järjestyy jos niiden tarvitsee järjestyä. Tällä hetkellä asiani ovat hyvässä järjestyksessä, sellaisessa hallitussa kaaoksessa! :D

// Mekko & Paita Rat&Boa / Kengät Bianco / Hattu Lindex //

Minne siis olen matkalla? Who knows, mutta eikai meistä kukaan oikeasti tiedä minne sitä seuraavaksi päätyy vai päätyykö minnekään! Lentoliput Suomeen olen kuitenkin varannut mutta kyseessä on vain 10 päivän reissu joulunaikaan.

-Marika

SUOSIKKI MEKKONI

Rat & Boa- merkki ei pettänyt taaskaan. Löysin suosikki mekkoni heidän nettikaupastaan ja tilasin mekon riskillä. Miksi sanon että tilasin mekon riskillä? Treenaan paljon ja haluan mekon, joka on neulottu, ei hajuakaan venyykö mekko, mutta oletus on että ei. Miksi tämä olisi riskiä minulle? Omistan muuhun kehooni suhteessa leveät hartiat ja rintavarustustahan minulla ei ole. Takapuolta löytyy mutta lantiota ei niinkään. Eli kaikki hankalat asiat kun mietitään mekon ostamista ja lisätään siihen vielä mekonosto nettikaupasta! Mutta olin onnekas, mekko istuu kuin valettu!

En ole tottunut, että posti kulkisi nopeasti täällä italiassa, mutta Rat & Boan toimitus oli todella nopea! Tilasin mekon keskiviikkona ja paketti löysi perille tänne Firenzen maaseudulle perjantaina! Paketti liikkui Briteistä tänne todella nopeasti, pisteet siitä! Olen syksyn aikana tilannut Rat & Boalta muutamaan otteeseen tälläisiä katseenkääntäjä vaatteita. Hih, Suomessa en osaisi pukeutua näin naisellisesti, mutta kaiketi kasvava hiustenmitta ja Italia ovat tosissaan muuttaneet tyyliäni!

// Mekko Rat&Boa / Hattu Lindex / Kengät Bianco /

No, kerrankos sitä eletään ja jos vaate tuntuu omalta päällä niin annan palaa!

-Marika

TREENIKUULUMISIA

Eipä ole tullut kirjoitettua tänne blogin puolelle treeneistä aikoihin yhtään mitään. Nyt on aika korjata tämä asia. Toisaalta instagramkuvani ovat olleet viime aikoina hyvinkin treenipainoitteisia, ja tulevat olemaan sitä myös varmasti jatkossakin.

Olen ollut viime aikoina hyvinkin onnellinen treenieni suhteen. Iso syy on muuttuneet treenipuitteeni. Viime talven treenasin paljon, mutta välineet olivat rajallisia ja muun muassa kyykkäsin viinitynnyreiden välissä puuliiterissä ( tämä oli tietenkin tyhjää parempi ja asennetta vaadittiin kun olin pitkälti kelien armoilla, ei nimittäin ollut puuliiterissä kattoa. ) Nyt olen saanut ison kasan lisävarusteita ( kyykky/ leuka rackin, painoliivin, medballeja, soutulaitteen, isomman kahvakuulan jne. ) Motivaatiota ei ole tarvinnut kysellä pahemmin, löytyihin sitä jo viime talvena kun painoin menemään niillä puitteilla, joita oli tarjolla. Nyt kun välineet ovat kattavammat voin vain hymyillen kipittää treenaamaan!

Kehitystä on tapahtunut monella osa-alueella; voimaa on tullut rutkasti lisää ja käsilläkävely sujuu paremmin kuin koskaan ennen. Toki tähän ei paljoa vaadita sillä vielä 2 vuotta sitten en todellakaan voinut kuvitellakaan käveleväni käsillä, saatika selkäni takia kyykkäväni isoilla painoilla. Isoja harppauksia, mutta niinhän se vain on, että kehitystä tapahtuu jos asioihin panostaa! Nyt kun treenivälineet laajenivat ( kiitos työnantajani, joka investoi isosti ) olen huomannut myös puutteita asioissa, jotka Suomessa asuessa ovat luistaneet hyvin. Crossfit on ollut intohimoni muutaman vuoden ajan ja laji työnsi futiksen sivuun hetkessä. Lajiin kuuluu olennaisesti painonnostotangon pyörittely ja leukatangossa heiluminen. Tanko ja painot liikkuvat paremmin kuin Suomessa, vaikka se on vieläkin heikkouksiani. Ennen en kokenut leukatangossa treenaamista ja kippaamista ongelmaksi. Noh näin vuoden tauon jälkeen tuntuu kuin opettelisin aivan uutta asiaa! Toissalta minulla on koko ajan täällä Italiassa asuessani ollut voimistelurenkaat käytössä ja tiukkojen leukojen suhteen olen mennyt huimasti eteenpäin vuodessa, ja toistomäärät ovat minulle isompia kuin koskaan aiemmin. Toisaalta vuosi ilman leukatankoa on tehnyt tehtävänsä, eipä meinaa kippileuat kulkea treenissä, ei edes 10 kappaleen sarjat onnistu aina. Ennen pysyin tangossa hyvin ja rytmi löytyi kuin itsestään. No tuleva talvi tietää monien unohdettujen asioiden uudelleen opettelua.

Viime aikoina olen tehnyt paljon pitkiä treenejä, ja suurin osa jopa painoliivin kanssa. Olen aivan hurahtanut painoliiviini. Nyt kun suunnittelin uutta treeniohjelmaani jouduin väkisin jättämään painoliiviä pois, että en tekisi aina superpitkiä ja kovia treenejä. Sadonkorjuu rajoitti omaa treenaamistani jonkin verran syys- lokakuussa. Nyt joku siellä ruudun toisella puolen miettii, että mitä tällä on tekemistä treenien suhteen? No fakta on, että päivän aikana kannoin melkoisen matkan painavia rypälelaatikoita ja kyykkäsin satoja kertoja napsiessasi rypäleitä laatikkoon. Joka kerta kun liikutin laatikkoaa liike oli maastaveto. Viinitarha ei ole tasamaata, joten kävelin painavien laatikoiden kanssa ylä- ja alamäkeen reidet mustelmilla laaitkoiden painosta ( PIDIN TÄSTÄ HOMMASTA AIVAN HURJASTI, en valita )  Kahdeksan tuntia tälläistä työtä syö väkisinkin tehoja treeneistä. Treenimääräni ovat pudonneet 7-8 treenistä 5 treeniin per viikko.  Treenasin sadonkorjuun aikana fiiliksen mukaan ja kuulostelin miltä kehoni tuntui.  Oikeasti ajoitin kuitenkin treeniohjelmani niin, että tämä sadonkorjuu aika kävi peruskuntokaudesta ;) Sadonkorjuun jälkeen alkoi erilainen treeni ja keskityn isompiin panoihin taas kunnolla!

Ajattelin laittaa tänne muutamia treenejäni kootusti hieman takautuvasti. Osa näistä ovat kokonaisia treenejä ja osaan olen yhdistänyt myös muita osioita ( lähinnä voimatreeniä ). Jos seuraat minua instassa let voinut näihin treeneihin jo törmätäkin

MURPH:

1 maili juoksua

100 leukaa

200 punnerrusta

300 kyykkyä

1 maili juoksua

-suorita treeni painoliivin kanssa-

Olin ylpeä että sain tämän treenin kunnialla suoritettua loppuun asti! Olen joskus tehnyt MURPH- treenin skaalattuna: ilman painoliiviä ja jakanut toistot pieniin osiin. Tällä kertää tein liikkeet määrätyssä järjestyksessä ja painoliivin kanssa! Ja olin jopa yllättynyt ajastani, olin varautunut että kulutan tunnin tähän treeniin, sillä juoksen viinitarhalla, joka ei ole tasamaata nähnytkään mutta hupsista keikkaa treeniin kului aikaa alle 51 minuuttia! Tämä oli todellinen positiivinen yllätys!

Yksi lempparitreeneistäni aikoihin:

1200 metriä juoksua

10 käsilläseisontapunnerrusta

1200 metriä juoksua

12 käsilläseisontapunnerrusta

1200 metriä juoksua

16 käsilläseisontapunnerrusta

20 tiukkaa leukaa

-Suorita painoliivin kanssa-

Suorita aikaa vastaan:

30 metriä askelkyykkykävelyä, tanko rinnalla @ 52 kg

12 tiukkaa käsilläseisontapunnerrusta

20 käsipainotempausta, vuorokäsin @ 17,5 kg

12 tiukkaa käsilläseisontapunnerrusta

30 käsipainotempausta

12 tiukkaa käsilläseisontapunnerrusta

20 käsipainotempausta

12 tiukkaa käsilläseisontapunnerrusta

30 metriä askelkyykkykävelyä, tanko rinnalla @ 52 kg

6 kierrosta aikaa vastaan:

500 metriä soutua

12 pallonheittoa seinään @ 10kg pallo

600 metriä juoksua

-Suorita painoliivin kanssa-




Ulos mukavuusaluuelta- treeni:

3 min maksimi toistomäärä tuplanaruhyppyjä
5 min lepo
3 min maksimi toistomäärä thrustereita (etukyykky+ylöstyöntö) @35kg
5 min lepo
3 min maksimi metrimäärä soutua
5 min lepo
3 min maksimi toisotmäärä seinapalloheittoja @10kg pallolla
5 min lepo
3 min maksimi toistomäärä rinnallevetoja polvenpäältä/riipusta @42kg
5 min lepo
3 min maksimi toistomäärä yleisliikettä

Itselleni ehdottomasti inhokkitreenejä ovat treenit joissa työskennellään maksimisykkeillä 2-5 minuuttia. Vahvuuksiani ovat pidemmät treenit joissa mennään hieman matalimmilla sykkeillä. Tämä treeni oli siis minulle yksi kauhujen kauhu! Mutta jälkeenpäin olin onnellinen kun sain tämän suoritettua. Näissä treeneissä kaipaisin kyllä treenikaveria!

Nopea ja kiva aamutreeni:

3 kierrosta:

300 metriä soutua

15 burbeeta (yleisliikettä) soutulaitteen yli hypäten

300 metriä soutua

15 burbeeta soutulaitteen yli hypäten

300 metriä soutua

15 burbeeta soutulaitteen yli hypäten

-Lepo kierroksien välissä 2 minuuttia-

Kädet hapoille treeni:

A. Käytä 15-20 minuuttia aikaa löytääksesi 3 maksimin penkkipunnerrukseen.

B.Laita kellokäyntiin ja suorita:

1000m soutua

10 penkkipunnerrusta @40kg

lepää kunnes aikaa on kulunut 7 minuuttia ja suorita:

1000m soutua

10 penkkipunnerrusta @40kg

Lepää kunnes aikaa on kulunut 14 minuuttia ja suorita:

1000m soutua

10 penkkipunnerrusta @40kg

Lepää kunnes aikaa on kulunut 21 minuuttia ja suorita aikaa vastaan:

2000m soutua

Jos teitä kiinnostaa nähdä millaisia treenejä teen täällä itsekseni niin seuratkaa minua instagramista! Instagramistani löytyy nykyään myös jonkin verran videomateriaalia! Blogin puolelle voin myös yrittää päivittää joskus treenikuulumisia, mutta nettiyhteyteni täällä Italiassa on ollut viimeaikoina todella kehno ( siinä syy yli kuukauden postaustaukooni, pahoittelut! ).  En siis uskalla luvata mullistavia postaustulvia tänne blogin puolelle treenikuulumisten saralta. Mutta jos vanhat merkit pitävät paikkaansa instagramini säilyy edelleen aktiivisena!

Treeni-iloa kaikille!

-Marika

SADONKORJUU

Rypäleitä siellä ja rypäleitä täällä! Vuosi sitten olin ensimmäisessä sadonkorjuussani täällä Panzanossa. Nyt on takana toinen sadonkorjuuni ja olen todella iloinen että koin tämän kiireisen ja pitkän duunijakson uudestaan. Oliko tässä toisessa kerrassa sitten jotain eroa ensimmäiseen rypälesadonkorjuuseeni? Kyllä, ehdottomasti.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että tälläinen sadonkorjuuduuni olisi kokemuksena täysin samanlainen vuodesta toiseen ja ehkä joillekin se voisi ollakin. Minulle ei kuitenkaan ollut. Vuosi sitten muistan tuijottaneeni rypäleitä ja miettineeni kuinka älyttömän paljon niitä on! Kävelin muiden perässä ja tein mitä käskettiin, tai tein sen mitä ymmärsin ( tai luulin ymmärtäneeni, kielimuuri, kielimuuri. ) Välillä en osannut edes paikallistaa konkreettisesti missä päin viinitarhaa tarkalleen olin poimimassa. Aika kului siivillä. No entä tänä vuonna sitten? Aika kului edelleen siivillä, nautin sadonkorjuusta ja nautin ruumiillisesta työstä. Rypälelaatikot painavat melko paljon ja päivään mahtui melkoisen monta maastavetoa ( enpä tainnut koko sadonkorjuun aikana muuten treeneissäni tehdä ainuttakaan maastavetoa kun päivän aikaan näitä tuli tehtyä jo aivan tarpeeksi. Samoin olin työpäiväni aikana pirun pitkiä aikoja syväkyykyssä, ja tämä muuten näkyy omassa kyykkyasennossani positiivisesti tällä hetkellä! ) Pakko myöntää, että nämä kaksi sadonkorjuuta pääsevät varmasti top 10:een mieluisimmista asioista, joita olen tähän astisessa elämässäni kokenut.

No mitä niitä konkreettisia eroja näiden kahden sadonkorjuun välillä minulle oikein oli? Sadonkorjuu porukka oli hieman eri kuin ensimmäisellä kerralla. En eksynyt kertaakaan viinitarhalle! Tämä naurattaa minua nyt kun mietin kuinka olen voinut viime vuonna eksyä muusta porukasta, mutta niin kävi, eikä vain kerran. Muutama kirosana saattoi päästä tänä vuonna kun en muistanut huoltaa saksiani päivittäin! En todellakaan tajunnut viime vuonna eroa huoltamattomien ja huollettujen saksien välillä ( Hassua sinänsä sillä Suomessa asuessani huolsin kampaajan saksia vähän väliä ja tälläisen asian luulisi olevan minulle siis itsestään selvää! ) Huomaamattani olen vuodessa myös oppinut tunnistamaan joitakin eroja rypäleissä, lehdissä ja siinä kuinka kasvi kasvaa. Päivän päätteksi muistin ja tiesin mitä lajiketta olin kerännyt päivän ja olinko mahdollisesti poiminut jopa useampaa lajiketta. Ensimmäisenä vuonna en todellakaan huomannut mitään näitä eroja ellei joku minulle niitä kertonut. Tänä vuonna yritin kysellä enemmän ja myös tutkia eroja itse.

Asun Panzanossa ja tällä alueella on muistaakseni 18 viinintuottajaa. Viime vuonna olin vasta saapunut tänne ja keskittymiseni jakautui aivan liian moneen asiaan. En varmaan vuosi sitten edes tajunnut kuinka lähellä muut viinitarhat ovat, kun keskityin siihen, että osaan liikkua omalta kotioveltani kauppaan jne. Tänä vuonna huomasin kuinka eri aikaan ja erilaisilla tekniikoilla viinitilat tekevät töitä. Toiset aloittelivat sadonkorjuuta kun toiset olivat jo puolessa välissä. Toiset keräävät rypäleet laatikoihin ja toiset ties minkälaisiin ämpäreihin. Toiset katsovat milloin rypäleiden sokeripitoisuudet ovat kohdillaan kun keräävät rypäleet ja toiset odottavat että isot määrät henkilökuntaa saapuu paikalle ja aloittavat sitten vasta poimisen porukalla.

Selväähän on, että kehitystä tapahtuu jos haluaa ja on kiinnostunut asioista. Edelleenkään en oikeasti tiedä näistä asioista juurikaan mitään, mutta silti tälläiset pienetkin oppimisen tunteet saavat minut onnelliseksi. Voin siis sanoa nauttineeni tästä reilun kuukauden mittaisesta urakasta todella paljon!

Lounastauko. Kaipaan jo nyt näitä mukavia eväslounareita ulkoilmassa kuunnellen jopa viittä eri kieltä eväitä syödessäni.

Aamut viinitarhalla ovat todella kauniita.

Mixed case!

Isäni on joskus sanonut, että meidän Marika ei kasva aikuiseksi lainkaan. Ainainen 13- vuotias. Tykkään tästä ajatuksesta jollain tasolla. Säilyypähän hymy huulilla pidempään ja hymyilyttää helpommin ( plussana vielä se kun saan muutkin joskus hymyilemään ). Siispä sadonkorjuun aikana sain mahdollisuuden pukeutua rypäleeksi ja sen tein! Onko siis parempaa aikaa ja paikkaa kulkea rypäleasussa kuin sadonkorjuun aikana Italiassa! Terkkuja siis näin isänpäivän kunniaksi maailman parhaalle isälleni <3 Olet paljon tämän onnellisen ikuisen lapsen mielessä! Älä kuitenkaan huoli, olen kuitenkin vain aika-ajoin lapsenmielinen, pärjään täällä loistavasti ja osaan olla aikuinen kun tarvitaan! ;)


-Marika