OLEN HEIKKONA

Suurin heikkouteni täällä on täydellinen hulluus hedelmäkaupassa! En voi olla hyödyntämättä mahdollisuutta ostaa torilta tuoreita hedelmiä jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Puhumattakaan Panzanon omasta hedelmä- ja vihanneskaupasta! Sekoan täysin kun näen sen kaiken tarjonnan, jota täällä on hedelmistä saatavilla. Syön niin paljon hedelmiä, että en uskalla edes laskea paljonko kulutan niihin rahaa kuukaudessa. Ei sillä kyllä toisaalta ole väliä, sillä tätä mahdollisuutta minulla ei ole Suomessa. Nyt nautin näistä tuoreista ja mehukkaista hedelmistä kun siihen on mahdollisuus. Smoothie bowleista tulee niin paljon maukkaampia täällä kuin mitä Suomessa olen saanut aikaiseksi. Joko olen kehittynyt niiden tekemisessä, tai sitten syy on vain hedelmissä, joissa on täällä paljon enemmän makua!

Sain hyvän treenin kun kuljetin 17 euron arvoista vesimelonia mukanani Grevestä kotiin. Myyjä vilkuili minua hetken aikaa ja kysyi sitten, olenko tosissani ostamassa kokonaista melonia ( voitte vain kuvitella kuinka iso tämä meloni oli! ). Vastasin kauniisti hymyillen, että olen kova tyttö syömään hedelmiä. Myyjä halusi vielä varmistaa, että jaksanko varmasti kantaa melonin kotiin asti. Heitin melonin kassissa olalleni ja sanoin pärjääväni. Muita kaupassa olijoita hymyilytti tämä keskustelu. No onhan se minusta aika mukavaa jos saan muille hymyn huulille. Toki tämä melonista aiheutunut hymy on mukavampi kuin edellinen kerta, jolloin sain hedelmäkaupassa olijat hymyyn. Pieni ääntämisvirhe italian kielessä sai minut pyytämään persikoiden sijasta kalaa. Ei siinä, kyllä tykkään kalastakin, mutta ei sitä kyllä hedelmäkaupasta voi ostaa! Onneksi kauppiaat ovat jo tuttuja ja auttavat mielellään, jopa näissä ääntämisasioissa ;)

Nyt kun tuli näin iso meloni ostettua ja mukaan tarttui myös "vähän" muitakin hedelmiä, päätin hieman herkutella ja syödä mahani aivan liian täyteen kreikkalaisesta jugurtista, kirsikoista, mansikoista, kiivistä ja vesimelonista. Oi tätä herkkua ja ilon määrä! "Pienestä" on ihminen onnellinen, vaikka tämän annoksen syötyäni en kyennyt hetkeen muuta kuin röyhtäilemään ja hihittelemään ahneudelleni.

Retuutan aina mukanani kangaspussia, jos vaikka tulee mahdollisuus ostaa hedelmiä ( torilta saatavat paperipussit kun eivät ole hurjan käytännöllisiä pyörällä kulkiessa ). Olen jopa kiireessä sullonut kangaspussin urheiluliiveihini kun hyppäsin pyörälenkille, koska tiesin pyöräileväni torin ohi. Kuinka noloa tämä jo on? :D No hedelmät on selkeästi mun juttu nyt. Voisi asiat olla huonomminkin!

-Marika