KEVÄT FIILIKSET

Alpeilta on kotiuduttu ja pakko myöntää, että en totu tähän Italian kauneuteen millään. Alpeilla haukoin henkeä taas vuorille. Tänne Toscanan kotiin palatessani haukoin henkeä Toscanan kauneudelle! Kevättä on rinnassa ja ilmassa. Joka päivä luonto vihertää enemmän ja enemmän ja hedelmäpuut kukkivat vuoronperään. Sisiliskot heräilevät ja pääskyset ovat saapuneet taloni katon rajaan. Lämpötila tuntuu Alppien jälkeen hyvin keväiseltä, auringossa jopa hyvin kesäiseltä näin suomalaiselle! Yhden lounaan olen itseasiassa syönytkin jo shortsit jalassa ulkona, hui! Nyt odotellaan enää sitä että tammet saavat lehdet. Tammi on niin vallitseva puulaji täällä ja kun se saa lehdet on Toscana taas yhtä vihreä kun tänne muuttaessani. En malta odottaa kesäkelejä ja sitä kuinka näen viinitarhojen kasvavan siihen muotoon, jota ne olivat kun saavuin tänne. Sitten olen nähnyt koko vuoden täällä kauniissa Toscanassa.

Nautin valosta ja lämmöstä!

-Marika

FINALLY

Koko sen ajan kun olen täällä Italiassa asustellut olen haaveillut löytäväni itselleni sopivan mustan nahkarotsin. Olin varannut melkoisen budjetinkin tätä investointia varten ja kierrellyt Firenzen nahkakauppoja läpi silmät tarkkana. Tämä maa kun on nahkan Mekka! Mutta mikään noista takeista, joita näin nahkakaupoissa ei ole tähän päivään mennessä napannut niin että haluaisin maksaa itseni kipeäksi takista. Muutama viikko takaperin astelin huvin vuoksi Firenzen Zaraan ja siellä se minun täydellinen simppeli musta nahkarotsini minua odotti. Viimeinen kappale kyseistä mallia ja juuri minun kokoani. Takki lähti mukaani pilkkahinnalla ja olen ollut todella tyytyväinen ostokseeni. Ihan sama kuinka monella vastaantulijalla on samanlainen rotsi, sillä on väliä kuinka kannat rotsisi.

Huippua Pääsiäistä kaikille! Itse vietän Pääsiäistä Alpeilla. Toivottavasti suksi luistaa ja aurinko paistaa <3

-Marika

P.s. Toivottavasti giffi rullaa teillä kaikilla! Olin täysin unohtanut kuinka hauska näitä on välillä tehdä normi valokuvien tilalle ;) Taidan laitella näitä giffejä blogiin useamminkin jatkossa ;)

TREENIVIIKKONI

Olen nyt saanut muutaman mailin, jossa olette kyselleet kuinka treenini sujuvat täällä Italiassa. No pakko myöntää, että täällä on aikaa treenata ja treenaaminen tuntuu hyvältä. Blogia olen päivitellyt nyt harvemmin ja yksi syy onkin ollut itse treenit. Olen tykänyt käyttää vapaa-aikaani paljon treenaamiseen, sekä kehonhuoltoon. Tein itselleni lupauksen tälle vuodelle. Lupasin panostaa kehonhuoltoon enemmän. Olen onnistunut lupauksessani hyvin ja toivon todella pysyväni linjassani.

Mitä tai miten siis treenaan täällä? No puitteeni eivät ole samat kuin crossfitsalilla, mutta en voi sanoa että minulla huonot puitteet olisi. Päin vastoin. Tältä näytti viime viikkoni treenin ja kehonhuollon merkeissä!

Marikan treeniviikko

Maanantai: Aamulla muscle up-tekniikka renkaissa + 45 min kehonhuoltoa. Illalla rinnalleveto-tekniikka + "death by squat cleans"-treeni

Tiistai:  Uinti + 1h kehonhuoltoa

Keskiviikko: Tempaustekniikka + takakyykky + maastaveto + "Randy"-treeni + 45 min kehonhuoltoa

Torstai: Työntö

Perjantai: Lepo + 1h kehonhuoltoa

Lauantai: Käsilläkävely + valakyykky + etukyykky

Sunnuntai: Aamulla pyöräily. Päivällä 1,5 h kehonhuoltoa. Illalla pitkä metcon.

Tältä näytti viime viikkoni siis treenin merkeissä. Listasin tähän pääpiirteet treeneistäni. Tietysti treeniini kuuluu aina myös alkulämmittelyt, jotka ovat itselläni usein liikkuvuuspainotteisia ja pyrin hiomaan heikkouksiani. Minulla on nyt jonkin aikaa ollut ongelmia vasemman jalan pistoolikyykyissä vanhan lonkankoukistaja- ja nilkan nivelsidevaivan takia. Olen nyt ottanut sitten pistoolikyykyt osaksi alkulämmittelyäni ja johan ne ovat alkaneet taas sujumaan. Samoin tein aiemmin tuplahyppynaruhyppyjen kanssa. Toistoja, toistoja ja toistoja, niin kyllä alkaa taas vanhat taidot ( mikseivät myös uudet ) luistamaan!

Olen viime aikoina keskittynyt enemmän heikkouksiini, kuten käsilläkävelyyn ja muscle upeihin. Etusijalla kuitenkin tällä hetkellä treeneissäni ovat voimatreenit. Olenkin vähentänyt aerobisten treenien määrää huomattavasti ja oikeasti keskittynyt voimatreeneihin. Välttämättä treeniini ei kuulu lainkaan osiota, jossa sykkeeni nousisivat kunnolla pidemmäksi aikaa. Olen pyrkinyt tekemään viikossa vain yhden pidemmän metconin, että voima tarttuisi, mutta ettei crossfit-tyylinen treeni pääsisi kuitenkaan unohtumaan. Juoksemisen olen lopettanut lähes kokonaan ( osana pidempiä metconeita juoksu on kyllä edelleen ) ja olen pyrkinyt uimaan kerran viikkoon ikäänkuin palauttavana treeninä. Pyöräily on niin mahtavaa täällä Italiassa ja se tulee pysymään varmasti viikottaisena osana treenejäni.

Selkeitä voimatreenejä pyrin tekemään neljä per viikko ( pyrin, aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista) ja tämä on tuottanut selkeää tulosta! Voimatasot ovat nousseet ja hyvä niin. Alpeilla ollessa jopa yhdet housuni repesivät, ja eikös tämä ole hyvä merkki siitä että jotain on tarttunut kroppaan, heh ;) (toivottavasti ei ole merkki suklaansyönnistä vaan ihan oikeasti siitä voimasta! ) Puhtaita lepopäiviä pidän yhden tai kaksi viikossa, riippuen siitä miltä kehoni tuntuu.

Miten suunnittelen treenini? Noh pidän hieman silmällä invictus-ohjelmaa, mutta poimin sieltä itselleni sopivia juttuja lähinnä voima/tekniikkatreeneihin, sillä eihän minulla ole käytössä kaikkea crossfitsalin välineistöä. Vaihdan treenivinkkejä Suomessa olevien treenikavereiden kanssa. Linjaan joka sunnuntai pääpointit tulevan viikon treeneille, en kuitenkaan päätä vielä lepopäiviä tai mitä treenaan minäkin päivänä. Viikon kuluesssa tunnustelen kehoani ja treenaan sillä tavoin, että kehoni voi hyvin. Pidän tietyt pääpiirteet treeneissä kuuden viikon ajan ja "liikkuttelen" näiden pääpirteiden paikkoja treeneissäni, jotta kehoni ei tottuisi aina tekemään asioita samalla tavalla. Haluan että treenini eivät muuttuisi kaavamaisiksi salipumppaamiseksi vaikka voimatreeniin keskitynkin tällä hetkellä. En siis todellakaan tee työntö-treeniä joka keskiviikko, tai aina samassa treenissä sekä valakyykkyä että etukyykkyä. Haluan että kehoni on valmis muutoksiin, mutta silti keskityn tiettyihin asioihin pidemmän aikaan.

Ystäväni Riikka kirjoitti loistavan postauksen siitä kuinka pelkkä treenaaminen ei riitä, vaan on keskityttävä jokaiseen treeniin ja toistoon täysillä. Se on asia mihin olen pyrkinyt täällä ollessa keskittymään. Ei tarvitse vetää jokaista treeniä verenmaku suussa vaan antaa kaikkensa erilailla ja keskittyä siihen mitä tekee. Aina kaikkensa antaminen ei tarkoita sitä että vedetään verenmaku suussa tai kyykätään niin, että jalat eivät kanna, joskus toki sekin on osa kaikkensa antamista. Mutta ennen kaikkea se, että jokainen treeni ja treenin jokainen toisto vie meitä eteenpäin. Ja se kuinka paljon se meitä vie eteenpäin on meistä itsestä kiinni, annetaanko me itsestämme se 100 prosenttia oikeasti ja keskitytään siihen mitä tehdään, vai treenataanko vain määrällisesti paljon ja unohdetaan se laatu. Se mitä tehdään treeneissä näkyy myös kisoissa tai matseissa, tai mikä lie onkaan meidän jokaisen oma päämäärä. Riikka kiteytti postauksessaan loistavasti sen mihin olen täällä ollessa pyrkinyt treeneissäni keskittymään. Minun on täällä ollessa helppo pitää fokus treenissä ja yksittäisessä toistossa kun olen yksin ja ei ole treenikavereita ( tai liiemmin muitakaan kavereita, joiden takia esimerkiksi kiirehtisin pois treenistä nopeampaa, heh heh surkuhupaisaa) tai joiden kanssa esimerkiksi rupattelisin kesken treenin. Mutta kyllä kuitenkin kaipaan treeniseuraa! Olisi ihana päästä testaamaan kunnolla esimerkiksi ykkösmaksimit kaverin kanssa, ja eipä olisi haittaa joskus siitä kirittäjästäkään.

Mitä tähän kehonhuoltopuoleen vielä tulee, niin olisi mahtia kun pystyisin käyttämään yhtä paljon aikaa kehonhuoltoon kuin itse treeniinkin. No tämä ei tule varmaan ikinä onnistumaan, (enkä tätä tällä hetkellä kyllä yritäkään, mutta se olisi ihanteeni!) sillä onhan minullakin vielä sentään muutakin elämää! En halua kuitenkaan olla vuorokauden ympäri treenitrikoissa, vaikka ne ovatkin perkuleen kivoja päällä. Joskus sitä kuitenkin kaipaa jotain muutakin ajateltavaa kuin treenit ja urheilu, tai mitä laitetaan suuhun jne. Tällä hetkellä itse menen hyvin fiiliksellä kaiken tämän treenin suhteen, mutta kun fiilis on hyvä ja tykkää siitä mitä tekee, niin asiat loksahtelevat paikoilleen ilman suurempia pähkäilyjä ja stressiä. Toisaalta mun "salille" on matkaa 100 m ja voimistelurenkaat roikkuvat pihapuussa ja työmatkaakaan ei ole kuin 50 m, joten minulla on aika ihanne puitteet kaikkeen tähän. Ehkä kirjoittaisin asioista hieman erilaisella näkökulmalla, jos asuisin jossain muualla kuin täällä viinitilalla.

Aion todella olla Suomeen palatessani vahvempi kuin tänne tullessa! Niin henkisesti kuin fyysisestikin!

-Marika

UUTTA JA IHMEELLISTÄ

Pääsin jokunen tovi takaperin näkemään taas jotain uutta ja ihmeellistä. Olen jo tottunut asumaan täällä Italiassa, mutta elämä täällä viinitilalla ei lopeta yllättämistä. Nyt oli vuorossa pullotus. En päässyt itse osalliseksi tähän työprosessiin, mutta pääsin lasten kanssa kurkkimaan päivän aikana kuinka tämä homma toimi.

Aamulla pihaan ajoi rekka, jonka perävaunussa kaikki taika tapahtui. Kamala määrä pulloja pyöri perävaunussa eteenpäin kolisten hurjasti. Jos tämä työprosessi olisi päivittäistä soisi iltaisin korvissa jokin muu kuin radiohitit ja italialaiset rakkauslaulut. Onhan se jälkeenpäin ajateltuna itsestään selvää, että lasipulloista lähtee kova ääni, varsinkin kun niitä on iso määrä, mutta silti! En todella osannut kuvitella metelin kovuutta etukäteen.

Viinikellarin etupiha oli täynnä korkkeja ja kaikkea muuta pullotukseen liittyvää. Pomoni mukaan on iso duuni saada kaikki ajallaan onnistumaan Italiassa. Aikataulut eivät ole yhtä pitäviä kuin Suomessa. On ihme jos koko pullotus saadaan pakettiin oikeana päivänä, sillä yleensä aina tulee viivästyksiä, kuten pullot puuttuvat tai korkit tulevat vääränä päivänä. Tällä kertaa kaikki taisi kuitenkin olla aikataulussa ja viinikellari oli täynnä hulinaa pullotuspäivänä. Muutama ihminen syötti pulloja kovalla vauhdilla perävaunussa olevalle liukuhihnalle, jossa erilaiset koneet kääntelivät pulloja, laittoivat etikettejä ja korkkeja yms. Koneet hoitivat paljon, mutta konekaan ei ole aina täydellinen. Korkki voi mennä koneen toimesta väärin tai etiketit vinoon ja tarvitaan silmät tarkkailemaan näitäkin asioita ja ottamaan virheelliset pullot pois. Laatikot täyttyivät näppärien ja kokeneiden sormien toimesta rivakasti ja täydet viinilaatikot laskivat pientä liukumäkeä pitkin kellariin.

Kysyin pomoltani miksi tarvitaan rekka pullotusta varten.  Sain vastaukseksi että pullotusvälineet veisivät pirusti tilaa kellarilla ja on helpompaa tilata pullotusfirma paikalle hoitamaan tätä hommaa viinitilan oman henkilökunnan lisäksi.  Taas kun hetken aikaa tätä asiaa pohdin niin tämä vastaus kuulostaa tavan tallaajan korvaan melkoisen järkevältä.

Paljon mielenkiintoisia asioita tapahtui, osan osasin kuvitella etukäteen ja osan en. Varmastikaan minun kokemattomat silmäni eivät myöskään kaikkia välivaiheita ymmärtänyt tai huomannut, mutta nyt olen taas hieman viisaampi ja kokemusta rikkaampi. Hetkeäkään täällä Candiallella olostani en vaihtaisi pois.

Äitini sanoja lainaten. Nyt olen nähnyt viinin matkan rypäleestä pulloon. Onko seuraavaksi sitten aika opetella maistelemaan ? ;) Eikun olikos se jo tutumpaa hommaa? Uskon kyllä että täällä viinitilalla on vielä viinin valmistuksen välivaiheita, joita en ole nähnyt.

Instagramistani löytyy pieni videon pätkä tästä pullotuspäivästä (klikkaile tästä), jos et ole vielä kurkannut niin kurkkaapa nyt!

Huippua sunnuntai-iltaa teille kaikille! <3

-Marika