FIRENZE

Kulutimme aikaa vaeltelemalla Firenzen kaduilla. Yritämme saada hiljalleen jonkinlaista kokonaiskuvaa Firenzestä ja tutustua kaupunkiin hyvin. Nähtävyydet tulevat varmasti nähtyä tässä ajan mittaan ja niistä myöhemmin sitten lisää. Tällä kertaa halusimme vain vaellella päämäärättömästi kaupungilla ja fiilistellä. Katsotaan mitä seuraava Firenzen reissu tuo tullessaan. Lisää vealtelua ja hyvää ruokaa? Ehkä kulttuuria tai urheilua? En osaa ottaa nyt stressiä siitä, että minun pitää nähdä kaikki kerralla ja  on opittava heti jokainen uusi asia. Kaikki aikanaan. Opin ja koen koko ajan uutta kunhan en jymähdä paikoilleni. Enkä ole lainkaan paikallaan olevaa sorttia joten, ei pelkoa tästä. Nyt vain nautin. Elän hetkessä.

Tässä muutamia fiiliskuvia päivän katujen tallaamisesta.

Italiassa on maailman parasta jäätelöä! Voisin elää pelkällä jäätelöllä täällä!

-Marika

TALLITYTTÖ VAI EI ?

Päivät täällä Panzanossa kuluvat, noh meinasin sanoa rutiinilla, mutta ei nyt sentään vielä. Paljon on opittu ja hirveästi on opittavaa. Autolla ajaminen kapeilla vuoristoteillä alkaa olla jo tuttua, muutamia lemppari ruoka-aineita löydetty jo lähikaupoista ja lenkkipolut rupeavat olemaan jo selvillä. Siinäpä ne tutut jutut onkin. Eli ei niitä siis oikeastaan vielä olekaan.

Työpäiväni kuluvat pääasiassa kolmen huipun lapsen kanssa temmeltäessä. Välillä päiviin mahtuu kuitenkin muutakin hommaa. Viikonloppuna kolmen päivän ajan lastenhoidon lisäksi auttelin hevosten, koirien ja kanojen kanssa. En ole koskaan ollut heppatyttöjä, sillä vapaa-aikani on lapsesta asti kulunut futiksen ja muun urheilun parissa. Hevoset ovat kyllä aina kiinnostaneet ja olen ihaillut ystäviäni, jotka ovat hevosten parissa paljon olleet. Isoja eläimiä, joiden kanssa tarvitaan yhteinen sävel ja tunne molemminpuolisesta luottamuksesta. Minusta on upeaa, että pääsen täällä Candiallella tutustumaan myös tallitytön maailmaan, edes silloin tällöin.

Hevosten kanssa homma sujui hienosti, ei ongelmia lainkaan. En pelännyt vaan kunnioitin ja ihailin näitä eläimiä. Ponitkin olivat mielestäni oikein mukavia ja söpöjä kun niitä vain silitteli ja antoi niiden tehdä mitä halusivat. Ajatukseni  poneista, tai no toisesta ponista, muuttui kun oli aika viedä hevoset toisena iltana laitumelle. Toinen poneista osoittautui melkoiseksi riesaksi, kekseliääksi ja nokkelaksi sellaiseksi.

Joimme iltakahveja ulkona terassilla kun kuulin takaani kopinaa. Käännyin ja totesin ison valkoisen hevosen olevan olkani takana. Kahvit sikseen ja tallille. Vastaan käveli 2 ponia ja aiemmin mainitsemani valkoinen hevonen. Toisen karsinan ovi oli sepposen selällään, mutta täysin ehjä. Olimme Kalen kanssa äimänkäkenä ja kävelin talolle kysymään Isännältä neuvoa. Sisällä vastaus tuli hymyillen. Poni avaa hevoselle karsinan oven jos lukkoa ei kierritä rautalangalla useita kertoja! Poni siis avasi karsinan oven! Seuraava mysteeri oli kuitenkin se, että kuinka ponit ja yksi hevonen olivat päässeet ulos tallia ympäröivästä aitauksesta. Tähän vastaus oli, että samainen poni peruuttaa aitaan kunnolla ja saa sen kumoon, jonka jälkeen kiipeää kiviaidan yli syömään päärynöitä. Melkoinen kaveri sanon minä, ainakin ponilla on luonnetta! Kuinka ongelma sitten ratkaistiin? Porkkanalla tietenkin. Ei siis muutakuin porkkana kourassa hevosen luokse. Porkkanalla saimme homman hoidettua, eikä isompia vahinkoja käynyt. Opimme kerrasta kieputtamaan rautalankaa metritolkulla lukkoon!

Eiköhän näistäkin eläintenhoidoista selvitä jatkossa paremmin! Nyt jo hymyilyttää tämä seikkailu.

Mukavaa viikonloppua kaikille <3

-Marika

LIKE A LADY

// Reppu & Mekko Second Hand / Huivi & Kengät H&M //

Vaikka muutinkin tänne Italiaan maaseudulle en kuitenkaan ajatellut aina kulkea pieruverkkareissa ( eivät täällä muutkaan tee niin ). Eikä Firenzeenkään ole matkaa kuin tovi, joten saan välillä sipaista huulipunan huulille ja antaa palaa <3 Eilinen vapaa päivä vietettiin vaellellen Firenzen katuja.

-Marika

PATIKOINTI

Viikonlopun työpäivä korvattiin päiväreissulla vuorille. Lähdimme porukalla patikoimaan parin tunnin ajomatkan päähän Monte Gomito vuorelle. Täällä Toscanan alueella huomaa ajomatkojen olevan ajallisesti pitkiä, vaikka kilometrit eivät ole lukuina suuria. Lauantain reissumme olisi ollut linnuntietä 70 kilometrin matka, mutta kapeita ja mutkittelevia vuoristoteitä matkaan tosiaan taittui se pari tuntia.

Saavuttuamme Abetoneen nousimme hiihtohissiin ja saimme nauttia maisemista jo hississä. Hissikyydistä tuli mieleen Sveitsin reissumme viime maaliskuulta, ilman lunta tietenkin tällä kertaa. Oli todella ihana kävellä ja kiipeillä polkuja pitkin vuorilla ja ihastella maisemia. Kyllä sitä tälläisissa maisemissa tuntee itsentä hyvin pieneksi. Osa reiteistä oli melkoisen haastavia edetä ylöspäin, joutui todella jo kiipeämään ja pienempien lasten kanssa näitä kiipeilykohtia olisi ollut hankala suorittaa. Kävimme loppureissusta vielä tunnin patikoimassa kahdestaan Kalen kanssa tälläista hieman haastavampaa reittiä. Hauska päivä  ja uni maistui illalla. Haluan kyllä käydä näissä maisemissa liikkumassa vielä uudemman kerran.

Mukavaa viikkoa kaikille! Itselläni on tänään ensimmäinen vapaa päivä täällä Italiassa ja ajattelin pyörähtää Firenzessä!

-Marika

HOME SWEET HOME / FIILIKSET ISOSTA ELÄMÄNMUUTOKSESTA

Kokoan tähän postaukseen fiiliksia ja ajatuksia isosta elämänmuutoksestani. Ehkäpä on hyvä aloittaa siitä kuinka tähän muutokseen on päädytty.

Huhtikuun lopussa vakkariasiakkaani kysäisi kiinnostaisiko minua lähteä Toscanaan, viinintilalle, lapsenvahdiksi. Asiakkaani läheinen pitää Toscanassa viinitilaa ja heidän aiempi lastenvahtinsa oli lähdössä takaisin Suomeen. Pyörittelin tätä asiaa mielessäni illan ajan ja seuraavana päivänä laitoin mailia viinitilalle. Vastaus heiltä tuli nopeasti ja kysymys heidän päästään oli milloin pääsisin käymään paikan päällä. Parin viikon päähän sattui arkipyhä, joten minun oli helppo järjestää itselleni pari ylimääräistä vapaapäivää. Siispä lennot varaukseen ja menoksi. Poikaystäväni matkasi viinitilalle Ranskasta, jossa suoritti vikoja kouluhommiaan ja minä lensin Helsingistä Roomaan, josta nappasin junakyydin Firenzeen. Neljä päivää tutustuttiin vinitilaan ja perheeseen. Tiesin heti toisena päivänä haluavani ryhtyä tähän hommaan ja tarttua tarjoukseen. Plussaa oli, että poikaystävälleni löytyi myös töitä viinitilalta. Pystyimme siis lähtemään matkaan yhdessä.

Suomeen palattuani alkoi asioiden järjestely. Mitä teen yritykselleni? Minne huonekaluni tunkisin? Ajokortin hankinta ( Minulla ei ollut ajokorttia ja tarvitsen kortin töissäni Italiassa) ! Hankin ajokortin kuudessa viikossa ( Kiitos Autokoulu Koljanderin ). Järjestelyä ja hommaa oli paljon. Vakuutukset,  kelarumbat, asunnon irtisanominen, muutto ja paljon hommaa, jota en osannut edes odottaa. Harmaita hiuksia on aiheuttanut selvittää, minkä maan sosiaaliturvaan kuulumme! Vakuutukset kun ovat kiinni sosiaaliturvasta. Melkoista rumbaa oli siis toden teolla viimeinen kuukausi Suomessa ja en ole aivan satavarma olenko vieläkään  kaikkia asioita saanut hoidettua. Mutta asioilla on tapana järjestyä ja internetin välityksellä pystyy hoitamaan kummallisen paljon asioita. Eiköhän kaikki olennaisimmat asiat ole nyt kuitenkin kunnossa sillä istun koneella täällä Panzanossa.

Jännitin kovasti muuttoa vanhasta asunnostani pois. Muuttopäiväni oli heinäkuun viimeinen päivä ja tiedossa oli vielä 10 päivää toisten nurkissa pyörimistä. Ihana huomata, että on ympärillä läheisiä ihmisiä, jotka mielellään ottivat minut sohvalleen yöksi tai pariksi. Tuli mökkeiltyä paljon ja nautittua lähestulkoon lomailusta. Ei ollut kotia mitä siivota ja puunata, joten oli pakko ottaa rennosti, nauttia hyvästä seurasta sekä treenata aamuin ja illoin, mikä sen parempaa! Pelkäsin tätä vaihetta aivan turhaan. Ainut mikä tässä mätti oli kamojen roudaaminen edes takaisin. Urheilukassi olalla päivästä toiseen, tämä ex kampaaja ei käyttänyt hiusten kuivaajaa 10 päivään, eikä myöskään meikkiä. Ihanaa vaihtelua siihen vanhaan minään, jonka piti olla aina tällingissä kampaajan töiden takia.

 Odotin isoja paniikkikohtauksia viimepäiviini Suomessa. Onhan tämä elämänmuutos isoimpia mitä minulle on käynyt. Ei paniikkia, ei minkäänlaista. Viimeinen yöni Suomessa meni hieman heikoilla yöunilla, mutta ei sen kummempaa. Lentokentällä olin ehkä hieman energisempi kuin yleensä, tästä tutut olisivat voineet huomata pienen jännitykseni. Kale ei kuitenkaan joutunut työntämään minua koneeseen vaan kävelin aivan omin jaloin ja hymyissä suin.

Saavuimme Firenzen kentälle maanantaina tuntia myöhemmin kuin oli tarkoitus. Olimme vissiin tuonut mukanamme sateen sillä en ollut hetkeen nähnyt niin kovaa rankkasadetta, joka meitä oli vastassa laskeutuessamme ( koneemme ei päässyt vesisateen takia ensimmäisellä yrityksellä laskeutumaan). Tämä sade sopi meille oikein hyvin, sillä ilma oli viileämpää kuin mihin olimme varautuneet. 38 asteen helle ei olisi ollut helpoimpia lämpötiloja sopeutua Suomen kelien jälkeen. Lämpötila oli saapuessamme noin 20 asteen luokkaa ja tiistaina lämpötila pyöri noin 28 asteen tuntumassa. Tämä oli minulle todellinen onnenpotku. Lämpötila on nyt nousussa ja varmasti on tiedossa hyvinkin hikiset oltavat.

Maanantai ja tiistai päivä meni aloilleen asettuessa ja hieman lähikylien marketteja koluten.  Kävimme hankkimassa muutamia must-juttuja, kuten blenderin ( näissä lämpötiloissa lämmin ruoka ei maistu niin hyvin kuin Suomessa, joten smoothiet toimivat hyvin ). Eilis iltana kävimme juosten tutkimassa hieman tarkemmin Panzanon kylää, sää oli sen verran lempeä että pystyimme treenin merkeissä tutustumaan ympäristöön. Panzano alkaa siis olla hyvin hanskassa ja minusta tuntuu, että osaan autoillessa jo ajaa muutamaan isompaankin kylään lähistöllä. Firenze tulee valloitettua sitten hieman myöhemmin.

Tänään oli ensimmäinen työpäiväni. Lähes suoraan hommiin siis. Eipä meillä täällä ole isompia suunnitelmia vielä tullut tehtyä, joten sanoimme työnanatajillemme eilen, että voimme aloittaa työt jo heti. Tänään siis kahdeksan tunnin työpäivä jo takana ja hymyilyttää. Katsotaan mitä seuraavat päivät tuovat tullessaan, ainakin töitä, aurinkoa ja lähiympäristöön tutustumista. Kai sitä on pakko myöntää, että toistaiseksi olo on hyvä ja voin ehkä pikku hiljaa aloittaa kutsumaan tätä paikkaa kodiksini. Eilen sain puunata pesuaineiden kanssa ja järjestellä keittön purnukoita, siitä sain oloni hyväksi ja paikan tuntumaan kodilta. Mikä olisikaan mukavampi tapa aloittaa päivä kun keitellä aamulla espressot ja noukkia ulko-oven edestä parit luumut aamupalapöytään? Jos nyt tämän hetken fiiliksistä pitää kaivella jotain negatiivista niin puhelimeni saisi toimia. En ole saanut pidettyä kehenkään yhteyttä Firenzeen saavuttuani. Eli siis jos joku ystävä tai perheenjäsen lukee tätä postausta niin syy hiljaiselooni on se, että liittymäni ei toimi.  Hetkeen ei siis ole tiedossa instagram-päivityksiä, eikä watsappin käyttöä, ei itseasiassa edes puheluita tai textareita!

Jännityksellä katson millainen seikkailu tästä onkaan syntymässä.

-Marika

HEINOLAN HARJUPAVILJONKI

Olen reissannut ympäri ämpäri Suomea pienestä pitäen pelireissuilla ja muillakin reissuilla. Olen totaalisen kyllästynyt automatkoilla pysähtymään isoille abc-asemille. Kyllähän on kiva että yömyöhään reissatessa on mahdollisuus pysähtyä syömään tai vessabreikille, mutta jos aikaa on enemmän ja halu kokeilla jotain pikkasen erilaista niin minulle löytyi uusi lemppari pysähdyspaikka Helsinki- Jyväskylä välille. Tämä ihana Heinolan Harjupaviljonki, vohvelikahvila, ei ole aivan nelostien varressa, mutta eipä tänne ollut hankala puikata kiireettömällä automatkalla! Riitti kun päräytimme Heinolaan nelostieltä ja johan rupesi isot opasteet tähän upeaan ja idylliseen vohvelikahvilaan ohjaamaan reittiemmä.

Auton saimme hienosti parkkiin aivan kahvilan viereen ja kohti kahvilaa kävellessämme reunistivat runot puissa kävelyreittiämme. Kahvila oli upea 1900-luvun alussa rakennettu huvila, katetulla terassilla ja ihanan lämminhenkisellä henklökunnalla varustettu. Kahvikupit olivat kaikki erilaisia ja santsikuppi kuului hintaan. Vohveleita löytyi suolaisia ja makeita, ihania makuelämyksiä molemmat.

Suosittelen kiireettömiä autoilijoita kokeilemaan tätä kahvilaa taukopaikkana. Nälkä lähtee varmasti ja jos kiire ei tosiaan paina päälle niin huvilan yläkerrassa oli ainakin meidän siellä käydessämme pieni näyttely eri artistien esiintymisasuista. Kiva pieni lisä jo muutenkin upeaan kahvilaan. Paikka todellakin miellytti minun silmääni.

Hauskaa ja energistä alkavaa viikkoa kaikille! Tämä sunnuntai-ilta on tällä erää viimeinen iltani Suomessa. Huomen aamulla lähtee lentoni kohti Firenzeä! Minun tuleva viikkoni on siis täynnä uusia kokemuksia, joista aion nauttia toden teolla ja selviytyä haasteista kunnialla.

-Marika

HYVÄN MIELEN TREENI

Tiistaina tehtiin todellinen hyvän mielen treeni. Oli ihana kun ei treenattu hampaat irvessä ( vaikka kyllä tykkään kovaa treenaamisesta ;)) ja nautittiin säästä kun vihdoin saimme Jyväskyläänkin kesäisemmät kelit. Niinhän siinä kävi, että takakyykkymaksimini nousi peräti 6 kiloa! Taisi olla pidempi tovi kun olin takakyykkymaksimia kokeillutkaan!

Mitä siis teimme:

HYVÄN MIELEN TREENI:

emom 12 min

assault bike

 12 kettlebell swings @16 kg

8 goblet squats @16kg

tekniikkaharjoittelua

toes to bar liikkeen hiomista, etenkin kippaamisen sujuvuutta

every 2 minutes for 20 minutes (10 sets)

hang clean, clean pull, squat clean

build by feel!

A. every 2 minutes for 12 minutes (6 sets) 

back squat

set 1 - 5 reps @ 55%

set 2 - 5 reps @ 65%

set 3 - 3 reps @ 75%

set 4 - 2 reps @ 85%

set 5 - 2 reps @ 90 %

set 6 - 1 rep @ 95%

then rest 2 minutes before starting  B

B. every 3 minutes for 6 minutes (2sets)

back squat

set 1 - 1 rep @101-105%

set 2- 1 rep @101-105%

tekniikkaharjoittelua

käsilläkävelytreeniä

Jätin heipat huikealle treeniyhteisölle tiistaina. Crossfit Jyväskylä palveli hyvin ja motivoivasti treenipaikkanani lähes kaksi vuotta. Olisin ehdottomasti jatkanut salin jäsenenä vielä jos muutto ei häämöttäisi. En ole törmännyt tälläiseen treenipaikkaan aiemmin. Tilaa on aivan älyttömästi, jokainen moikkaa kun saavut paikalle ja avainkortilla liikkuminen on helppoa ja vaivatonta (vaikka kyse on crossfit salista, jossa yleensä käydään wod-tunneilla niin cf jkl:llä on mahdollista treenata ominpäin ). Painonnostovalmennus on vailla vertaa. Melkein uskallan väittää, että meillä on mahdollista nauttia yhdestä parhaimmista nostovalmennuksista, jota Suomen crossfit areenoilla/boxeilla on mahdollista tarjota. Kiitos siis Jyrki konoselle huikeasta valmennuksesta klassisen painonnoston tiimoilta. Olet motivoinut minua niin paljon, että hankintalistalla Italiaan on tanko ja limput (katsotaan saanko nostoalustan nikkaroitua ;)). Kiitos myös muulle henkilökunnalle (Markukset, Late, Tippe, Riikka ja ketä teitä nyt on <3) ja treenikavereille. Teidän takia tämä paikka on se mitä se on. Katsotaan pääsenkö joskus takaisin Jyväskylään, sillä ehdottomasti palaan tälläiseen treenipaikkaan takaisin!

-Marika

SAARESSA

Olen nauttinut ystävien ja perheen seurasta kaikin keinoin viime aikoina. Olen yrittänyt järjestää aikaa keretä kaikkialle minne minua on pyydetty, oli kyse sitten treeneistä hyvässä seurassa, mökkeilystä tai isoveljen synttäreistä. Olen mennyt osittain minuuttiaikataululla kiertäen yöpaikasta yöpaikkaan. Aikatauluttaminen ei ole haitannut sillä olen saanut ihania hetkiä tärkeiden ihmisten seurassa ja kerennyt oikeasti viettää aikaa erilaisten aktiviteettien merkeissä. Ei tämä toisten sohvilla nukkuminen ole ollenkaan hullumpaa kun tiedän, että muutos on edessä. En ole kodittomana Suomessa enää pitkään. Nämä parin viikon lattialla ja sohvilla nukkumiset ovat olleet melkoinen retki myös omaan pääkoppaan . Oikeastaan kaikki erilaisilla sohvilla punkkaamiset ovat olleet kuin pieni matka lapsuuteen, samojen tyyppien kanssa on tullut syötyä iltapalaa kuin lapsena yökyläillessä. Tai milloin viimeksi olisin ollut useamman päivän äidin patojen äärellä tai mökkeillyt ystävien ja heidän vanhempien seurassa? En edes muista. Huippuja hetkiä ja laatuaikaa. Ei tälläistä kahden viikon sosiaalista tapahtumaa olisi tullut millään ilman, että olisin irtisanonut asuntoni ja hyppy uusiin tuuliin lähestyisi.

Kiitos Keski-Korpeloille täydellisestä mökkiviikonlopusta. Lapsuusmuistot palasivat mieleen. Tästä ei puuttunut muuta kuin matopainit mökin yläkerrassa ja talviset avantouinnit ja olisi ollut melkoinen nostalgiamökkeily. Juha se osaa yllättää suomalaisella kalalla!

Nautitaan niistä ihanista tyypeistä meidän elämässä, olivat he sitten lähellä tai kaukana <3

-Marika