TALLITYTTÖ VAI EI ?

Päivät täällä Panzanossa kuluvat, noh meinasin sanoa rutiinilla, mutta ei nyt sentään vielä. Paljon on opittu ja hirveästi on opittavaa. Autolla ajaminen kapeilla vuoristoteillä alkaa olla jo tuttua, muutamia lemppari ruoka-aineita löydetty jo lähikaupoista ja lenkkipolut rupeavat olemaan jo selvillä. Siinäpä ne tutut jutut onkin. Eli ei niitä siis oikeastaan vielä olekaan.

Työpäiväni kuluvat pääasiassa kolmen huipun lapsen kanssa temmeltäessä. Välillä päiviin mahtuu kuitenkin muutakin hommaa. Viikonloppuna kolmen päivän ajan lastenhoidon lisäksi auttelin hevosten, koirien ja kanojen kanssa. En ole koskaan ollut heppatyttöjä, sillä vapaa-aikani on lapsesta asti kulunut futiksen ja muun urheilun parissa. Hevoset ovat kyllä aina kiinnostaneet ja olen ihaillut ystäviäni, jotka ovat hevosten parissa paljon olleet. Isoja eläimiä, joiden kanssa tarvitaan yhteinen sävel ja tunne molemminpuolisesta luottamuksesta. Minusta on upeaa, että pääsen täällä Candiallella tutustumaan myös tallitytön maailmaan, edes silloin tällöin.

Hevosten kanssa homma sujui hienosti, ei ongelmia lainkaan. En pelännyt vaan kunnioitin ja ihailin näitä eläimiä. Ponitkin olivat mielestäni oikein mukavia ja söpöjä kun niitä vain silitteli ja antoi niiden tehdä mitä halusivat. Ajatukseni  poneista, tai no toisesta ponista, muuttui kun oli aika viedä hevoset toisena iltana laitumelle. Toinen poneista osoittautui melkoiseksi riesaksi, kekseliääksi ja nokkelaksi sellaiseksi.

Joimme iltakahveja ulkona terassilla kun kuulin takaani kopinaa. Käännyin ja totesin ison valkoisen hevosen olevan olkani takana. Kahvit sikseen ja tallille. Vastaan käveli 2 ponia ja aiemmin mainitsemani valkoinen hevonen. Toisen karsinan ovi oli sepposen selällään, mutta täysin ehjä. Olimme Kalen kanssa äimänkäkenä ja kävelin talolle kysymään Isännältä neuvoa. Sisällä vastaus tuli hymyillen. Poni avaa hevoselle karsinan oven jos lukkoa ei kierritä rautalangalla useita kertoja! Poni siis avasi karsinan oven! Seuraava mysteeri oli kuitenkin se, että kuinka ponit ja yksi hevonen olivat päässeet ulos tallia ympäröivästä aitauksesta. Tähän vastaus oli, että samainen poni peruuttaa aitaan kunnolla ja saa sen kumoon, jonka jälkeen kiipeää kiviaidan yli syömään päärynöitä. Melkoinen kaveri sanon minä, ainakin ponilla on luonnetta! Kuinka ongelma sitten ratkaistiin? Porkkanalla tietenkin. Ei siis muutakuin porkkana kourassa hevosen luokse. Porkkanalla saimme homman hoidettua, eikä isompia vahinkoja käynyt. Opimme kerrasta kieputtamaan rautalankaa metritolkulla lukkoon!

Eiköhän näistäkin eläintenhoidoista selvitä jatkossa paremmin! Nyt jo hymyilyttää tämä seikkailu.

Mukavaa viikonloppua kaikille <3

-Marika