Pimeys ja kylmyys on vihdoin saapunut myös tänne Italiaan. Pakko se kai on myöntää, että talvikamoja on alettava kaivelemaan esiin ( tai ostamaan uusia tai roudattava Suomesta joulun aikaan tänne päin uudestaan, sillä viime talven jälkeen kiikutin talviromppeeni jo takaisin Suomeen. ). No ei täällä nyt ihan samassa mittakaavassa tietenkään ole kylmää ja pimeää kuin Suomessa! Valoa riittää klo 17 asti ja lämpötila on reilusti vielä plussan puolella. Mutta Toscanan kesään tottuneena tämä sää tällä hetkellä tuntuu jo kylmältä. Jep, liikaa aurinkoa kesällä, kun nyt jo palelen! Ja onhan se myönnettävä, että nautin täällä siitä kun aurinko paistaa myös näin talvella! Suomessa kuin sitä näkee vain vilauksen koko talven aikana. Toisaalta on ikävä niitä kevättalven fiiliksiä kun on pakkassää ja aurinko rupeaa paistamaan kunnolla ensimmäisiä kertoja koko talvena. Parhaita juttuja siinä Suomen talvessa!
Mitä kivaa talvi tuo tullessaan minulle? No ensiksikin MUUTIN! Toiseksi pääsen taas uimahalliin uimaan kunnolla (ei kukaan kesällä mene minnekään uimahalliin täällä kun on mahdollista tehdä muitakin juttuja! ). Ja kolmanneksi paaaaaljon paaaljon kynttilöitä, peittoja ja sohvalla mömmöilyä. Ah tykkään kyllä talvesta! Neljänneksi, mutta ei vähäisimmäksi, aloitin vihdoin Italian kielen opiskelun niin saan kieliopinkin vielä kohdilleen!
Eli siis, mitä, muutin? Kyllä muutin samassa pihapiirissä hieman pienempään asuntoon (oli aikamoinen homma kerätä kasaan minun talveksi keräämät ruokavarastot, ja kärrätä ne toiseen asuntoon, hih hih. Eihän minulla täällä Italiassa ole oikein mitään omaisuutta, muutama vaate ja tietokone, joten muutto sujui kivuttomasti. ). Miksi tälläinen ratkaisu? No tämä nykyinen asuntoni on paljon lämpimämpi kuin edellinen ( Italiassa ei osata selvästikään eristää taloja, kun tuuli humisee seinistä läpi. Joskus ihmettelen, että miksi Suomessa on saunat kun Suomessa on jo hyvät ja lämpimät talot. Täällä Italiassa niitä saunoja todella tarvittaisiin talviaikaan! ). Tykkään kovasti edellisestä asunnostani, se on aivan ihana iso asunto, jossa on upeat lasiovet ikkunoina. Todellinen unelma koti, jossa on kaunis puukatto. Valoisa ja kaunis koti. Vanha asuntoni on huomattavasti lämpimämpi kuin normaali italiainen talo, sillä sen lämmitysjärjestelmään on panostettu, mutta ongelma oli, että jos et ole vähän väliä lämmittämässä tätä taloa se kylmenee nopeasti. Toisaalta tykkäsin siitä lämmitysurakasta ja takasta, mikä tuossa talossa oli mutta en kyllä kaipaa enää toista niin kylmää talvea kuin viime talvi. Suihkusta pois tullessa tuntui, että on syväjäässä jos ei saanut samantien villapöksyjä jalkaan! Ei puhettakaan, että olisin nukkunut ohuella yökkärillä. Olen sata varma, että tulen ikävöimään sitä ihanaa takkaa ja lämmitystouhuja todella! Aina töiden jälkeen tulet takkaan, se oli viime talven juttuni!
Ei passaa kuitenkaan valittaa missään nimessä, sillä nyt minulla on ihana uusi ja lämmin luola. Jep, sanoin luola. Olen nimennyt kotini luolaksi. Tämä uusi kotini on pienempi ja pimeämpi, siitä nimi luola. Minun oma kotiluolani. Olen päässyt hyvään vauhtiin sisustusinnostuksessani ja olen saanut omasta luolastani jo hyvinkin kotoisan! Ehkäpä raotan lopputulosta täällä blogissa joku päivä.
Mitenkäs tämä uintiasia sitten? Kesällä uinti jäi vähemmellä. Toki sellaista rantahengailua ja vedessä pulikointia tuli kesän aikana harrastettua, mutta kunnon uintitreenejä ei niinkään. Mallorcalla uin muutaman hyvän treenin ja yhden kerran kesällä täällä Italiassa Mallorcan reissun jälkeen. Nyt onkin aika ottaa uinti asiaksi ja suunnata Greven uimahalliin niin usein kuin muilta treeneiltä kerkeän. Uimalakillekin löytyi oma naulakko täältä uudesta kodistani, heh heh. Siinä se minua muistuttaa uimisesta. Karu kolaus oli kyllä huomata kuinka se uinti ei ollutkaan enää niin kevyttä kuin mitä se alkukesästä vielä oli. Nyt siis duunia, duunia ja kyllä se tatsi taas varmasti löytyy sieltä! Nautin uimisesta kovasti, mutta jos jonkun lisäyksen tänne Italian uimahalliin voisin toivoa se olisi SAUNA! Yllätys, yllätys.
Mites teidän talvi on alkanut siellä? Etelä-Suomessa melkoisen lumisissa fiiliksissä ainakin! Saa nähdä pääsenkö itse Jouluna lumiseen Suomeen! Lennot on varattu, mutta mitenköhän on lumitilanteen laita Jyväskylässä silloin. Esimakua lumesta sain jo hieman kun käväisin töiden puolesta hieman Alpeilla, Seiser Alm - Alpe di Siusissa. Intagramistani löytyykin pätkä maastopyöräilystä Alpeilla, jos jotakuta kiinnostaa (KLIKKAA TÄSTÄ VIDEOON). Postauksen kuvankin nappasin Alppien reissulla. Joskus oikein naurattaa kuinka hyvin onnistun jo ajoittamaan tätä itselaukaisin-urheilukuvakomboa, hah! Aina ei uskoisi, että otan suurimman osan kuvistani itse ja kaikenlisäksi automaattitarkennus on kamerassani rikki! Eli melkoista räpellystä välillä, mutta monesti minulla käy hyvä tuuri kuvien suhteen!
-Marika
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Urheilu/Sport. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Urheilu/Sport. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 20. marraskuuta 2016
sunnuntai 13. marraskuuta 2016
TREENIKUULUMISIA
Eipä ole tullut kirjoitettua tänne blogin puolelle treeneistä aikoihin yhtään mitään. Nyt on aika korjata tämä asia. Toisaalta instagramkuvani ovat olleet viime aikoina hyvinkin treenipainoitteisia, ja tulevat olemaan sitä myös varmasti jatkossakin.
Olen ollut viime aikoina hyvinkin onnellinen treenieni suhteen. Iso syy on muuttuneet treenipuitteeni. Viime talven treenasin paljon, mutta välineet olivat rajallisia ja muun muassa kyykkäsin viinitynnyreiden välissä puuliiterissä ( tämä oli tietenkin tyhjää parempi ja asennetta vaadittiin kun olin pitkälti kelien armoilla, ei nimittäin ollut puuliiterissä kattoa. ) Nyt olen saanut ison kasan lisävarusteita ( kyykky/ leuka rackin, painoliivin, medballeja, soutulaitteen, isomman kahvakuulan jne. ) Motivaatiota ei ole tarvinnut kysellä pahemmin, löytyihin sitä jo viime talvena kun painoin menemään niillä puitteilla, joita oli tarjolla. Nyt kun välineet ovat kattavammat voin vain hymyillen kipittää treenaamaan!
Kehitystä on tapahtunut monella osa-alueella; voimaa on tullut rutkasti lisää ja käsilläkävely sujuu paremmin kuin koskaan ennen. Toki tähän ei paljoa vaadita sillä vielä 2 vuotta sitten en todellakaan voinut kuvitellakaan käveleväni käsillä, saatika selkäni takia kyykkäväni isoilla painoilla. Isoja harppauksia, mutta niinhän se vain on, että kehitystä tapahtuu jos asioihin panostaa! Nyt kun treenivälineet laajenivat ( kiitos työnantajani, joka investoi isosti ) olen huomannut myös puutteita asioissa, jotka Suomessa asuessa ovat luistaneet hyvin. Crossfit on ollut intohimoni muutaman vuoden ajan ja laji työnsi futiksen sivuun hetkessä. Lajiin kuuluu olennaisesti painonnostotangon pyörittely ja leukatangossa heiluminen. Tanko ja painot liikkuvat paremmin kuin Suomessa, vaikka se on vieläkin heikkouksiani. Ennen en kokenut leukatangossa treenaamista ja kippaamista ongelmaksi. Noh näin vuoden tauon jälkeen tuntuu kuin opettelisin aivan uutta asiaa! Toissalta minulla on koko ajan täällä Italiassa asuessani ollut voimistelurenkaat käytössä ja tiukkojen leukojen suhteen olen mennyt huimasti eteenpäin vuodessa, ja toistomäärät ovat minulle isompia kuin koskaan aiemmin. Toisaalta vuosi ilman leukatankoa on tehnyt tehtävänsä, eipä meinaa kippileuat kulkea treenissä, ei edes 10 kappaleen sarjat onnistu aina. Ennen pysyin tangossa hyvin ja rytmi löytyi kuin itsestään. No tuleva talvi tietää monien unohdettujen asioiden uudelleen opettelua.
Viime aikoina olen tehnyt paljon pitkiä treenejä, ja suurin osa jopa painoliivin kanssa. Olen aivan hurahtanut painoliiviini. Nyt kun suunnittelin uutta treeniohjelmaani jouduin väkisin jättämään painoliiviä pois, että en tekisi aina superpitkiä ja kovia treenejä. Sadonkorjuu rajoitti omaa treenaamistani jonkin verran syys- lokakuussa. Nyt joku siellä ruudun toisella puolen miettii, että mitä tällä on tekemistä treenien suhteen? No fakta on, että päivän aikana kannoin melkoisen matkan painavia rypälelaatikoita ja kyykkäsin satoja kertoja napsiessasi rypäleitä laatikkoon. Joka kerta kun liikutin laatikkoaa liike oli maastaveto. Viinitarha ei ole tasamaata, joten kävelin painavien laatikoiden kanssa ylä- ja alamäkeen reidet mustelmilla laaitkoiden painosta ( PIDIN TÄSTÄ HOMMASTA AIVAN HURJASTI, en valita ) Kahdeksan tuntia tälläistä työtä syö väkisinkin tehoja treeneistä. Treenimääräni ovat pudonneet 7-8 treenistä 5 treeniin per viikko. Treenasin sadonkorjuun aikana fiiliksen mukaan ja kuulostelin miltä kehoni tuntui. Oikeasti ajoitin kuitenkin treeniohjelmani niin, että tämä sadonkorjuu aika kävi peruskuntokaudesta ;) Sadonkorjuun jälkeen alkoi erilainen treeni ja keskityn isompiin panoihin taas kunnolla!
Ajattelin laittaa tänne muutamia treenejäni kootusti hieman takautuvasti. Osa näistä ovat kokonaisia treenejä ja osaan olen yhdistänyt myös muita osioita ( lähinnä voimatreeniä ). Jos seuraat minua instassa let voinut näihin treeneihin jo törmätäkin
Jos teitä kiinnostaa nähdä millaisia treenejä teen täällä itsekseni niin seuratkaa minua instagramista! Instagramistani löytyy nykyään myös jonkin verran videomateriaalia! Blogin puolelle voin myös yrittää päivittää joskus treenikuulumisia, mutta nettiyhteyteni täällä Italiassa on ollut viimeaikoina todella kehno ( siinä syy yli kuukauden postaustaukooni, pahoittelut! ). En siis uskalla luvata mullistavia postaustulvia tänne blogin puolelle treenikuulumisten saralta. Mutta jos vanhat merkit pitävät paikkaansa instagramini säilyy edelleen aktiivisena!
Treeni-iloa kaikille!
-Marika
Olen ollut viime aikoina hyvinkin onnellinen treenieni suhteen. Iso syy on muuttuneet treenipuitteeni. Viime talven treenasin paljon, mutta välineet olivat rajallisia ja muun muassa kyykkäsin viinitynnyreiden välissä puuliiterissä ( tämä oli tietenkin tyhjää parempi ja asennetta vaadittiin kun olin pitkälti kelien armoilla, ei nimittäin ollut puuliiterissä kattoa. ) Nyt olen saanut ison kasan lisävarusteita ( kyykky/ leuka rackin, painoliivin, medballeja, soutulaitteen, isomman kahvakuulan jne. ) Motivaatiota ei ole tarvinnut kysellä pahemmin, löytyihin sitä jo viime talvena kun painoin menemään niillä puitteilla, joita oli tarjolla. Nyt kun välineet ovat kattavammat voin vain hymyillen kipittää treenaamaan!
Kehitystä on tapahtunut monella osa-alueella; voimaa on tullut rutkasti lisää ja käsilläkävely sujuu paremmin kuin koskaan ennen. Toki tähän ei paljoa vaadita sillä vielä 2 vuotta sitten en todellakaan voinut kuvitellakaan käveleväni käsillä, saatika selkäni takia kyykkäväni isoilla painoilla. Isoja harppauksia, mutta niinhän se vain on, että kehitystä tapahtuu jos asioihin panostaa! Nyt kun treenivälineet laajenivat ( kiitos työnantajani, joka investoi isosti ) olen huomannut myös puutteita asioissa, jotka Suomessa asuessa ovat luistaneet hyvin. Crossfit on ollut intohimoni muutaman vuoden ajan ja laji työnsi futiksen sivuun hetkessä. Lajiin kuuluu olennaisesti painonnostotangon pyörittely ja leukatangossa heiluminen. Tanko ja painot liikkuvat paremmin kuin Suomessa, vaikka se on vieläkin heikkouksiani. Ennen en kokenut leukatangossa treenaamista ja kippaamista ongelmaksi. Noh näin vuoden tauon jälkeen tuntuu kuin opettelisin aivan uutta asiaa! Toissalta minulla on koko ajan täällä Italiassa asuessani ollut voimistelurenkaat käytössä ja tiukkojen leukojen suhteen olen mennyt huimasti eteenpäin vuodessa, ja toistomäärät ovat minulle isompia kuin koskaan aiemmin. Toisaalta vuosi ilman leukatankoa on tehnyt tehtävänsä, eipä meinaa kippileuat kulkea treenissä, ei edes 10 kappaleen sarjat onnistu aina. Ennen pysyin tangossa hyvin ja rytmi löytyi kuin itsestään. No tuleva talvi tietää monien unohdettujen asioiden uudelleen opettelua.
Viime aikoina olen tehnyt paljon pitkiä treenejä, ja suurin osa jopa painoliivin kanssa. Olen aivan hurahtanut painoliiviini. Nyt kun suunnittelin uutta treeniohjelmaani jouduin väkisin jättämään painoliiviä pois, että en tekisi aina superpitkiä ja kovia treenejä. Sadonkorjuu rajoitti omaa treenaamistani jonkin verran syys- lokakuussa. Nyt joku siellä ruudun toisella puolen miettii, että mitä tällä on tekemistä treenien suhteen? No fakta on, että päivän aikana kannoin melkoisen matkan painavia rypälelaatikoita ja kyykkäsin satoja kertoja napsiessasi rypäleitä laatikkoon. Joka kerta kun liikutin laatikkoaa liike oli maastaveto. Viinitarha ei ole tasamaata, joten kävelin painavien laatikoiden kanssa ylä- ja alamäkeen reidet mustelmilla laaitkoiden painosta ( PIDIN TÄSTÄ HOMMASTA AIVAN HURJASTI, en valita ) Kahdeksan tuntia tälläistä työtä syö väkisinkin tehoja treeneistä. Treenimääräni ovat pudonneet 7-8 treenistä 5 treeniin per viikko. Treenasin sadonkorjuun aikana fiiliksen mukaan ja kuulostelin miltä kehoni tuntui. Oikeasti ajoitin kuitenkin treeniohjelmani niin, että tämä sadonkorjuu aika kävi peruskuntokaudesta ;) Sadonkorjuun jälkeen alkoi erilainen treeni ja keskityn isompiin panoihin taas kunnolla!
Ajattelin laittaa tänne muutamia treenejäni kootusti hieman takautuvasti. Osa näistä ovat kokonaisia treenejä ja osaan olen yhdistänyt myös muita osioita ( lähinnä voimatreeniä ). Jos seuraat minua instassa let voinut näihin treeneihin jo törmätäkin
MURPH:
1 maili juoksua
100 leukaa
200 punnerrusta
300 kyykkyä
1 maili juoksua
-suorita treeni painoliivin kanssa-
Olin ylpeä että sain tämän treenin kunnialla suoritettua loppuun asti! Olen joskus tehnyt MURPH- treenin skaalattuna: ilman painoliiviä ja jakanut toistot pieniin osiin. Tällä kertää tein liikkeet määrätyssä järjestyksessä ja painoliivin kanssa! Ja olin jopa yllättynyt ajastani, olin varautunut että kulutan tunnin tähän treeniin, sillä juoksen viinitarhalla, joka ei ole tasamaata nähnytkään mutta hupsista keikkaa treeniin kului aikaa alle 51 minuuttia! Tämä oli todellinen positiivinen yllätys!
Yksi lempparitreeneistäni aikoihin:
1200 metriä juoksua
10 käsilläseisontapunnerrusta
1200 metriä juoksua
12 käsilläseisontapunnerrusta
1200 metriä juoksua
16 käsilläseisontapunnerrusta
20 tiukkaa leukaa
-Suorita painoliivin kanssa-
Suorita aikaa vastaan:
30 metriä askelkyykkykävelyä, tanko rinnalla @ 52 kg
12 tiukkaa käsilläseisontapunnerrusta
20 käsipainotempausta, vuorokäsin @ 17,5 kg
12 tiukkaa käsilläseisontapunnerrusta
30 käsipainotempausta
12 tiukkaa käsilläseisontapunnerrusta
20 käsipainotempausta
12 tiukkaa käsilläseisontapunnerrusta
30 metriä askelkyykkykävelyä, tanko rinnalla @ 52 kg
6 kierrosta aikaa vastaan:
500 metriä soutua
12 pallonheittoa seinään @ 10kg pallo
600 metriä juoksua
-Suorita painoliivin kanssa-

Ulos mukavuusaluuelta- treeni:
3 min maksimi toistomäärä tuplanaruhyppyjä
5 min lepo
3 min maksimi toistomäärä thrustereita (etukyykky+ylöstyöntö) @35kg
5 min lepo
3 min maksimi metrimäärä soutua
5 min lepo
3 min maksimi toisotmäärä seinapalloheittoja @10kg pallolla
5 min lepo
3 min maksimi toistomäärä rinnallevetoja polvenpäältä/riipusta @42kg
5 min lepo
3 min maksimi toistomäärä yleisliikettä

Ulos mukavuusaluuelta- treeni:
3 min maksimi toistomäärä tuplanaruhyppyjä
5 min lepo
3 min maksimi toistomäärä thrustereita (etukyykky+ylöstyöntö) @35kg
5 min lepo
3 min maksimi metrimäärä soutua
5 min lepo
3 min maksimi toisotmäärä seinapalloheittoja @10kg pallolla
5 min lepo
3 min maksimi toistomäärä rinnallevetoja polvenpäältä/riipusta @42kg
5 min lepo
3 min maksimi toistomäärä yleisliikettä
Itselleni ehdottomasti inhokkitreenejä ovat treenit joissa työskennellään maksimisykkeillä 2-5 minuuttia. Vahvuuksiani ovat pidemmät treenit joissa mennään hieman matalimmilla sykkeillä. Tämä treeni oli siis minulle yksi kauhujen kauhu! Mutta jälkeenpäin olin onnellinen kun sain tämän suoritettua. Näissä treeneissä kaipaisin kyllä treenikaveria!
![]() |
Nopea ja kiva aamutreeni:
3 kierrosta:
300 metriä soutua
15 burbeeta (yleisliikettä) soutulaitteen yli hypäten
300 metriä soutua
15 burbeeta soutulaitteen yli hypäten
300 metriä soutua
15 burbeeta soutulaitteen yli hypäten
-Lepo kierroksien välissä 2 minuuttia-
Kädet hapoille treeni:
A. Käytä 15-20 minuuttia aikaa löytääksesi 3 maksimin penkkipunnerrukseen.
B.Laita kellokäyntiin ja suorita:
1000m soutua
10 penkkipunnerrusta @40kg
lepää kunnes aikaa on kulunut 7 minuuttia ja suorita:
1000m soutua
10 penkkipunnerrusta @40kg
Lepää kunnes aikaa on kulunut 14 minuuttia ja suorita:
1000m soutua
10 penkkipunnerrusta @40kg
Lepää kunnes aikaa on kulunut 21 minuuttia ja suorita aikaa vastaan:
2000m soutua
Jos teitä kiinnostaa nähdä millaisia treenejä teen täällä itsekseni niin seuratkaa minua instagramista! Instagramistani löytyy nykyään myös jonkin verran videomateriaalia! Blogin puolelle voin myös yrittää päivittää joskus treenikuulumisia, mutta nettiyhteyteni täällä Italiassa on ollut viimeaikoina todella kehno ( siinä syy yli kuukauden postaustaukooni, pahoittelut! ). En siis uskalla luvata mullistavia postaustulvia tänne blogin puolelle treenikuulumisten saralta. Mutta jos vanhat merkit pitävät paikkaansa instagramini säilyy edelleen aktiivisena!
Treeni-iloa kaikille!
-Marika
lauantai 16. heinäkuuta 2016
VESI RAUHOITTAA
Mallorcan reissulla pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan uintia avovedessä. Ja joo heh heh joku nauraa siellä ruudun toisella puolella, että eikö neiti ole koskaan Suomen vesissä uinut. Olenhan minä, mutta lähinnä rintauintia ja kuuman kelin takia pientä räpiköintiä kuralätäköissä. Viime talven aikana opettelin vapaauintia ja nyt pääsin kokeilemaan kuinka homma sujuu meressä. Olin positiivisesti yllättynyt omaan suoritukseeni!
Rakastan vettä ja olen viihtynyt vedessä lapsesta asti todella paljon. Kuitenkaan kunnon uintiharrastusta en ole saanut itselleni koskaan hankittua. Nyt viime talvena kuitenkin crossfit ajoi minut opettelemaan vaparia ja tein ison työn sen eteen. Päätin siis testata kuinka pysyn pinnalla samalla kun katselin elämää meren pinnan alla. Lasit ja uimalakki päähän ja speedot päälle ja se oli menoa. Suolavesi ei häirinnyt kuin hetken alussa ja aallot olivat alkuun oma lisänsä mutta niihinkin totuin nopeasti.
Tein viikon aikana kaksi uintiharjoitusta meressä ja onnistuin suunnittelemaan uimatasooni nähden tehokkaat treenit!
Kiitos viime talven uimaopettajalleni! En olisi ikinä uskonut viime marraskuussa, opetellessani vaparia mielikuvaharjoitteilla, että pystyn uimaan meressä ilman ongelmia tälläiset matkat ja nauttimaan vielä! Uuden oppiminen on vaan jotain niin hienoa! Ja hei ei se matka tapa vaan vauhti ;)
-Marika
Rakastan vettä ja olen viihtynyt vedessä lapsesta asti todella paljon. Kuitenkaan kunnon uintiharrastusta en ole saanut itselleni koskaan hankittua. Nyt viime talvena kuitenkin crossfit ajoi minut opettelemaan vaparia ja tein ison työn sen eteen. Päätin siis testata kuinka pysyn pinnalla samalla kun katselin elämää meren pinnan alla. Lasit ja uimalakki päähän ja speedot päälle ja se oli menoa. Suolavesi ei häirinnyt kuin hetken alussa ja aallot olivat alkuun oma lisänsä mutta niihinkin totuin nopeasti.
Tein viikon aikana kaksi uintiharjoitusta meressä ja onnistuin suunnittelemaan uimatasooni nähden tehokkaat treenit!
Treeni 1.
4x 50 m vaparivedot
jokaisen vedon välissä sykkeet alas, jotta sain keskittyä uintitekniikkaani kunnolla ja totutella meriveteen sekä aaltoihin
4x 100m vaparivedot
1,5 min palautus vetojen välissä
5x 125 m vaparivedot
1 min palautus vetojen välissä
Loppuun rentoa rintauintia
Uin turvallisuussyistä vedot rantaviivan suuntaisesti ja matalassa vedessä, koska en ollut varma kuinka hyvin pystyn suoriutumaan treenistäni. Suoriuduin hyvin ensikertalaiseksi sillä sain tehtyä kaikki vedot ja pitämään sykkeet ja nopeuden hyvin kasassa. Treeniä suunnitellessani en todellakaan ollut varma riittäisikö oma uintikuntoni edes tälläisiin matkoihin meressä. Se riitti ja olen tyytyväinen itseeni. Maasta se pienikin ponnistaa.
Treeni 2.
10 min rintauintia
8x 300 m vaparivedot
10 min rintauintia
Tämän treenin uin syvässä vedessä. Lähdin laiturilta liikkeelle ja uin kelluvalle laiturille 300 metrin päähän rannasta. 300 metrin matka on itselleni jo pitkä matka uida vaparia, joten keskityin siihen että etenen rauhallisesti, jotta pääsen perille asti. Pidin hyvät tauot ja keskityin siihen mitä meressä näkyi. Oli ihana huomata, että pystyin uidessa huomioimaan meren asukit, kuten kauniit kalat ja väistämään 2 meduusaa, jotka meinasivat osua uimareitilleni.
Kiitos viime talven uimaopettajalleni! En olisi ikinä uskonut viime marraskuussa, opetellessani vaparia mielikuvaharjoitteilla, että pystyn uimaan meressä ilman ongelmia tälläiset matkat ja nauttimaan vielä! Uuden oppiminen on vaan jotain niin hienoa! Ja hei ei se matka tapa vaan vauhti ;)
-Marika
perjantai 3. kesäkuuta 2016
GIRO DI ITALIA
Sain kokea meidän pikkukylässä, Panzanossa, suuren urheilujuhlan huumaa. Yksi maailman isoimmista pyöräilytapahtumista, giro di italia, blokkasi tiemme muutama viikko takaperin. Yhden sunnuntain kurkistelin ihmeissäni jos jonkinlaista pyöräilijää, polkupyörää, kypärää sekä valtavaa turistimäärää. Mukava päästä seuraamaan tälläistä isoa tapahtumaa läheltä ja kartutin uusia kokemuksiani myös lisää, sillä sain uuden kokemuksen viinin kanssa. Sunnuntai-illan tutkailin giro di italiaa tiskin toiselta puolen kaadellen viintä ja höpötellen turistien kanssa. Ei lainkaan hassumpi kokemus!
Silti täytyy kyllä sanoa, että suurimman hymyn nosti huulilleni lauantai-ilta ennen urheilujuhlan huumaa. Ystävän kanssa päristeltiin pitkin Panzanon ja Greven katuja vihreällä vespalla. Naureskelimme hullunkurisille asuntoautoille ( joita oli parkissa jokaisessa kolossa minne auton vaan pystyikään parkkeeraamaan! ), laskettiin loputtomia vaaleanpunaisia asioita ( giro di italian tunnusväri on vaaleanpunainen, johtuen tapahtuman pääsponsorista. Grevessä jopa suihkulähteen vesi oli vaaleanpunaista!) ja laulettiin kovaan ääneen vespan kyydissä pimeän tultua, jotta kylmyys ei tuntuisi niin pahalta vespalla päristellessä! Panzano sai myös oman "hollywood-kyltin" viinitarhalle, tietenkin vaaleanpunaisen. Kadut olivat saaneet myös omanlaisen iloisen ilmeen kun ihmiset maalasivat erilaisia kannustustekstejä älyttömän isoilla kirjaimilla. Näistä tekstien kannustavuudesta voidaan toki olla useaa mieltä, sillä viikko tapahtuman jälkeen monet valkoisista teksteistä oli käyty maalaamassa piiloon mustalla maalilla. Tekstit olivat melkoisen rivoja ja kirjaimet niin isoja että ne näkyvät todella hyvin myös helikoptereihin, joita täällä näin turistiaikaan pörrää ja paljon!
Tällä kertaa voiton koko kisassa vei Italian oma pyöräilijä, joka kiri viimeisellä vuoristo-osuudella 40 sekunnin eron kiinni. Hurja suoritus, joka kyllä huomattiin koko Italiassa.
-Marika
Silti täytyy kyllä sanoa, että suurimman hymyn nosti huulilleni lauantai-ilta ennen urheilujuhlan huumaa. Ystävän kanssa päristeltiin pitkin Panzanon ja Greven katuja vihreällä vespalla. Naureskelimme hullunkurisille asuntoautoille ( joita oli parkissa jokaisessa kolossa minne auton vaan pystyikään parkkeeraamaan! ), laskettiin loputtomia vaaleanpunaisia asioita ( giro di italian tunnusväri on vaaleanpunainen, johtuen tapahtuman pääsponsorista. Grevessä jopa suihkulähteen vesi oli vaaleanpunaista!) ja laulettiin kovaan ääneen vespan kyydissä pimeän tultua, jotta kylmyys ei tuntuisi niin pahalta vespalla päristellessä! Panzano sai myös oman "hollywood-kyltin" viinitarhalle, tietenkin vaaleanpunaisen. Kadut olivat saaneet myös omanlaisen iloisen ilmeen kun ihmiset maalasivat erilaisia kannustustekstejä älyttömän isoilla kirjaimilla. Näistä tekstien kannustavuudesta voidaan toki olla useaa mieltä, sillä viikko tapahtuman jälkeen monet valkoisista teksteistä oli käyty maalaamassa piiloon mustalla maalilla. Tekstit olivat melkoisen rivoja ja kirjaimet niin isoja että ne näkyvät todella hyvin myös helikoptereihin, joita täällä näin turistiaikaan pörrää ja paljon!
Tällä kertaa voiton koko kisassa vei Italian oma pyöräilijä, joka kiri viimeisellä vuoristo-osuudella 40 sekunnin eron kiinni. Hurja suoritus, joka kyllä huomattiin koko Italiassa.
-Marika
keskiviikko 18. toukokuuta 2016
PARTNER IN CRIME
Sain nauttia viime viikon loistavasta seurasta. Sain vieraakseni treenikaverini Riikan Suomesta! Vanhojen aikojen muistoksi repäistiin muutama paritreeni ulkosalla. Jos seuraat minua instagramissa ( marikakatariina ) oletkin voinut törmätä jo toiseen paritreeniimme videon muodossa.

Tälläinen hyvänmielen setti vedettiin Riikan kanssa ulkosalla ennen iltahämärää. Tai no hyvä mieli oli treenin jälkeen, mutta itku meinasi tulla tuon hiekkasäkin kanssa hyppiessä. Nuo näyttävät mukavilta kavereilta, mutta pakko myöntää että ovat suoraan saatanan itsensä keksimiä! Monesti omiinkin treeneihin kuuluu erilaisia barbell complexeja, mutta usein niitä tulee tehtyä treenin alussa tai puhtaasti osana alkulämmittelyä. Oli mukavaa vaihtelua tehdä treenin loppuun tälläistä tekniikka juttua välillä. Liiankin usein omat treenini menevät loppupuolella siihen, että painetaan verenmaku suussa. Nyt sai painaa verenmaku suussa mutta loppuun jäi hyvä mieli ja kroppakin varmasti kiitti tästä. Vaihtelu siis virkistää ja ei aina tartte nykiä niillä maksimipainoilla! Hyvää vaihtelua itselle oli myös tehdä nostoja ilman painonnostokenkää. Kamala todeta kuinka kroppa on tottunut käyttämään nostokenkää tankoa käsiteltäessä ja esimerkiksi valakyykky oli erikoisen tuntuinen suorittaa lenkkarilla, vaikka painoa ei tangossa juuri ollutkaan!
-Marika
Neliosainen paritreeni:
A. 120 kahvakuulaheilautusta @20kg & toinen parista maastavetopidossa @80kg

B. 100 thrusteria @30kg ( suoritimme 10 toiston sarjoina, toisen tehdessä toinen huilasi)
C. 100 boxhyppyä ( molemmat suorittavat putkeen 50 hyppyä 10 x15 kg fitness bag niskassa, 20x9kg fitness bag niskassa, 20x ilman lisäpainoa. ) & toinen parista käsilläseisontapidossa
ja hei peppu niin alas kuin mahdollista sekä ylös- että alashypättäessä. Tarkoitus on saada jalkoihin sellainen hapotus, että jalat eivät kanna vikan toiston jälkeen.
D. 30 x barbell complex @30 kg (suoritetaan vuorotellen parin kanssa: rinnalleveto riipusta, etukyykky, raakatyöntö, takakyykky, vauhtipunnerrus niskan takaa & valakyykky )
Pahoittelut, että tästä osiosta ei ole kuvamateriaalia!
-Marika
VIIMEISET HIIHDOT ITALIASSA
Nyt olen saanut kokea Alpit täällä Italiassa useammin kuin laki sallii! Olen onnekas kun saan täällä viikottain nähdä ja kokea jotain uutta ja nautin jokaisesta hetkestä. Alpit on nyt nähty ja koluttu ja hiihtoladut suksittu useaan otteeseen, nyt on aika siirtyä kesätunnelmiin ja unohtaa nietokset. Nietoksista voin nauttia sitten ensi talvena kotisuomessa. Keuhkot tykkäsivät tästä hiihtorääkistä, tuntui hyvältä hypätä oman fillarin selkään hiihtoviikon jälkeen ja saada henki kulkemaan kunnolla näissä Chiantin mäkisissä maisemissa, täällä Toscanassa. En todella uskonut että sanoisin että henki kulkee Italiassa pyöräillessä, mutta ilmeisesti kehoni alkaa tottumaan täällä oloon. Tai sitten jos henki kulkee liian hyvin niin täytyy pistää isompaa vaihdetta silmään ja käyttää sitä pakaraa hieman tehokkaammin fillaroidessa! ;)
Tällä Alppien reissulla skippasin rinteet kokonaan. Olimme reissussa vikoina rinteiden aukiolopäivinä ja rehellisesti sanottuna rinteet eivät houkutelleet lautailuun ( Come on, sanoinko juuri että Alppien rinteet ei houkutellut!? Mitä minulle on tapahtunut täällä Italiassa! ). Rinteet olivat melkoisen sohjoiset kevätauringon jäljiltä ja yksikin kunnon pannutus olisi tietänyt märkiä kamoja! Enhän minä siis pannuta laudan kanssa ikinä, mutta.. ;) Hiihtoladut olivat puolestaan loistavassa kunnossa ja nautin täysillä kun pääsin aamuauringossa hiihtämään vasta lanatuilla laduilla. Suksi luisti ja tämä neiti hymyili!
Vinkkinä siis teille jotka suunnittelette matkoja Alpeille; syksyllä maisemat ovat upeat ja puitteet ovat täydelliset mountain bikingiin. Jos pidät enemmän rinteissä pyörimisestä niin talvi on ehdottomasti parasta aikaa sinulle. Kevätauringossa suosittelen taas hiihtoa, rinteet voivat silloin jäädä taka-alalle. Maisemat ovat aina jotain henkeä salpaavaa ja tekemistä riittää aina, jos vain urheilu kiinnostaa. Oma suosikki ajankohtani on ehdottomasti syksy, etenkin Alpe di Siusista puhuttaessa!

Jos päädytte tänne suunnalle lomailemaan niin ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ruoka on paikalliset letut. Lettujen sisään on laitettu rusinoita ja päällä mahtisuuri kerros tomusokeria, sekä oman valinnan mukaan joko omena- tai puolukkahillo. Luoja sentään kun olen tälläinen herkkupeppu, olisin voinut elää näillä letuilla koko viikon!
-Marika
Tällä Alppien reissulla skippasin rinteet kokonaan. Olimme reissussa vikoina rinteiden aukiolopäivinä ja rehellisesti sanottuna rinteet eivät houkutelleet lautailuun ( Come on, sanoinko juuri että Alppien rinteet ei houkutellut!? Mitä minulle on tapahtunut täällä Italiassa! ). Rinteet olivat melkoisen sohjoiset kevätauringon jäljiltä ja yksikin kunnon pannutus olisi tietänyt märkiä kamoja! Enhän minä siis pannuta laudan kanssa ikinä, mutta.. ;) Hiihtoladut olivat puolestaan loistavassa kunnossa ja nautin täysillä kun pääsin aamuauringossa hiihtämään vasta lanatuilla laduilla. Suksi luisti ja tämä neiti hymyili!
Vinkkinä siis teille jotka suunnittelette matkoja Alpeille; syksyllä maisemat ovat upeat ja puitteet ovat täydelliset mountain bikingiin. Jos pidät enemmän rinteissä pyörimisestä niin talvi on ehdottomasti parasta aikaa sinulle. Kevätauringossa suosittelen taas hiihtoa, rinteet voivat silloin jäädä taka-alalle. Maisemat ovat aina jotain henkeä salpaavaa ja tekemistä riittää aina, jos vain urheilu kiinnostaa. Oma suosikki ajankohtani on ehdottomasti syksy, etenkin Alpe di Siusista puhuttaessa!

Jos päädytte tänne suunnalle lomailemaan niin ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ruoka on paikalliset letut. Lettujen sisään on laitettu rusinoita ja päällä mahtisuuri kerros tomusokeria, sekä oman valinnan mukaan joko omena- tai puolukkahillo. Luoja sentään kun olen tälläinen herkkupeppu, olisin voinut elää näillä letuilla koko viikon!
-Marika
lauantai 12. maaliskuuta 2016
TREENIVIIKKONI
Olen nyt saanut muutaman mailin, jossa olette kyselleet kuinka treenini sujuvat täällä Italiassa. No pakko myöntää, että täällä on aikaa treenata ja treenaaminen tuntuu hyvältä. Blogia olen päivitellyt nyt harvemmin ja yksi syy onkin ollut itse treenit. Olen tykänyt käyttää vapaa-aikaani paljon treenaamiseen, sekä kehonhuoltoon. Tein itselleni lupauksen tälle vuodelle. Lupasin panostaa kehonhuoltoon enemmän. Olen onnistunut lupauksessani hyvin ja toivon todella pysyväni linjassani.
Mitä tai miten siis treenaan täällä? No puitteeni eivät ole samat kuin crossfitsalilla, mutta en voi sanoa että minulla huonot puitteet olisi. Päin vastoin. Tältä näytti viime viikkoni treenin ja kehonhuollon merkeissä!
Olen viime aikoina keskittynyt enemmän heikkouksiini, kuten käsilläkävelyyn ja muscle upeihin. Etusijalla kuitenkin tällä hetkellä treeneissäni ovat voimatreenit. Olenkin vähentänyt aerobisten treenien määrää huomattavasti ja oikeasti keskittynyt voimatreeneihin. Välttämättä treeniini ei kuulu lainkaan osiota, jossa sykkeeni nousisivat kunnolla pidemmäksi aikaa. Olen pyrkinyt tekemään viikossa vain yhden pidemmän metconin, että voima tarttuisi, mutta ettei crossfit-tyylinen treeni pääsisi kuitenkaan unohtumaan. Juoksemisen olen lopettanut lähes kokonaan ( osana pidempiä metconeita juoksu on kyllä edelleen ) ja olen pyrkinyt uimaan kerran viikkoon ikäänkuin palauttavana treeninä. Pyöräily on niin mahtavaa täällä Italiassa ja se tulee pysymään varmasti viikottaisena osana treenejäni.
Selkeitä voimatreenejä pyrin tekemään neljä per viikko ( pyrin, aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista) ja tämä on tuottanut selkeää tulosta! Voimatasot ovat nousseet ja hyvä niin. Alpeilla ollessa jopa yhdet housuni repesivät, ja eikös tämä ole hyvä merkki siitä että jotain on tarttunut kroppaan, heh ;) (toivottavasti ei ole merkki suklaansyönnistä vaan ihan oikeasti siitä voimasta! ) Puhtaita lepopäiviä pidän yhden tai kaksi viikossa, riippuen siitä miltä kehoni tuntuu.
Miten suunnittelen treenini? Noh pidän hieman silmällä invictus-ohjelmaa, mutta poimin sieltä itselleni sopivia juttuja lähinnä voima/tekniikkatreeneihin, sillä eihän minulla ole käytössä kaikkea crossfitsalin välineistöä. Vaihdan treenivinkkejä Suomessa olevien treenikavereiden kanssa. Linjaan joka sunnuntai pääpointit tulevan viikon treeneille, en kuitenkaan päätä vielä lepopäiviä tai mitä treenaan minäkin päivänä. Viikon kuluesssa tunnustelen kehoani ja treenaan sillä tavoin, että kehoni voi hyvin. Pidän tietyt pääpiirteet treeneissä kuuden viikon ajan ja "liikkuttelen" näiden pääpirteiden paikkoja treeneissäni, jotta kehoni ei tottuisi aina tekemään asioita samalla tavalla. Haluan että treenini eivät muuttuisi kaavamaisiksi salipumppaamiseksi vaikka voimatreeniin keskitynkin tällä hetkellä. En siis todellakaan tee työntö-treeniä joka keskiviikko, tai aina samassa treenissä sekä valakyykkyä että etukyykkyä. Haluan että kehoni on valmis muutoksiin, mutta silti keskityn tiettyihin asioihin pidemmän aikaan.
Ystäväni Riikka kirjoitti loistavan postauksen siitä kuinka pelkkä treenaaminen ei riitä, vaan on keskityttävä jokaiseen treeniin ja toistoon täysillä. Se on asia mihin olen pyrkinyt täällä ollessa keskittymään. Ei tarvitse vetää jokaista treeniä verenmaku suussa vaan antaa kaikkensa erilailla ja keskittyä siihen mitä tekee. Aina kaikkensa antaminen ei tarkoita sitä että vedetään verenmaku suussa tai kyykätään niin, että jalat eivät kanna, joskus toki sekin on osa kaikkensa antamista. Mutta ennen kaikkea se, että jokainen treeni ja treenin jokainen toisto vie meitä eteenpäin. Ja se kuinka paljon se meitä vie eteenpäin on meistä itsestä kiinni, annetaanko me itsestämme se 100 prosenttia oikeasti ja keskitytään siihen mitä tehdään, vai treenataanko vain määrällisesti paljon ja unohdetaan se laatu. Se mitä tehdään treeneissä näkyy myös kisoissa tai matseissa, tai mikä lie onkaan meidän jokaisen oma päämäärä. Riikka kiteytti postauksessaan loistavasti sen mihin olen täällä ollessa pyrkinyt treeneissäni keskittymään. Minun on täällä ollessa helppo pitää fokus treenissä ja yksittäisessä toistossa kun olen yksin ja ei ole treenikavereita ( tai liiemmin muitakaan kavereita, joiden takia esimerkiksi kiirehtisin pois treenistä nopeampaa, heh heh surkuhupaisaa) tai joiden kanssa esimerkiksi rupattelisin kesken treenin. Mutta kyllä kuitenkin kaipaan treeniseuraa! Olisi ihana päästä testaamaan kunnolla esimerkiksi ykkösmaksimit kaverin kanssa, ja eipä olisi haittaa joskus siitä kirittäjästäkään.
Mitä tähän kehonhuoltopuoleen vielä tulee, niin olisi mahtia kun pystyisin käyttämään yhtä paljon aikaa kehonhuoltoon kuin itse treeniinkin. No tämä ei tule varmaan ikinä onnistumaan, (enkä tätä tällä hetkellä kyllä yritäkään, mutta se olisi ihanteeni!) sillä onhan minullakin vielä sentään muutakin elämää! En halua kuitenkaan olla vuorokauden ympäri treenitrikoissa, vaikka ne ovatkin perkuleen kivoja päällä. Joskus sitä kuitenkin kaipaa jotain muutakin ajateltavaa kuin treenit ja urheilu, tai mitä laitetaan suuhun jne. Tällä hetkellä itse menen hyvin fiiliksellä kaiken tämän treenin suhteen, mutta kun fiilis on hyvä ja tykkää siitä mitä tekee, niin asiat loksahtelevat paikoilleen ilman suurempia pähkäilyjä ja stressiä. Toisaalta mun "salille" on matkaa 100 m ja voimistelurenkaat roikkuvat pihapuussa ja työmatkaakaan ei ole kuin 50 m, joten minulla on aika ihanne puitteet kaikkeen tähän. Ehkä kirjoittaisin asioista hieman erilaisella näkökulmalla, jos asuisin jossain muualla kuin täällä viinitilalla.
Aion todella olla Suomeen palatessani vahvempi kuin tänne tullessa! Niin henkisesti kuin fyysisestikin!
-Marika
Mitä tai miten siis treenaan täällä? No puitteeni eivät ole samat kuin crossfitsalilla, mutta en voi sanoa että minulla huonot puitteet olisi. Päin vastoin. Tältä näytti viime viikkoni treenin ja kehonhuollon merkeissä!
Marikan treeniviikko
Maanantai: Aamulla muscle up-tekniikka renkaissa + 45 min kehonhuoltoa. Illalla rinnalleveto-tekniikka + "death by squat cleans"-treeni
Tiistai: Uinti + 1h kehonhuoltoa
Keskiviikko: Tempaustekniikka + takakyykky + maastaveto + "Randy"-treeni + 45 min kehonhuoltoa
Torstai: Työntö
Perjantai: Lepo + 1h kehonhuoltoa
Lauantai: Käsilläkävely + valakyykky + etukyykky
Sunnuntai: Aamulla pyöräily. Päivällä 1,5 h kehonhuoltoa. Illalla pitkä metcon.
Tältä näytti viime viikkoni siis treenin merkeissä. Listasin tähän pääpiirteet treeneistäni. Tietysti treeniini kuuluu aina myös alkulämmittelyt, jotka ovat itselläni usein liikkuvuuspainotteisia ja pyrin hiomaan heikkouksiani. Minulla on nyt jonkin aikaa ollut ongelmia vasemman jalan pistoolikyykyissä vanhan lonkankoukistaja- ja nilkan nivelsidevaivan takia. Olen nyt ottanut sitten pistoolikyykyt osaksi alkulämmittelyäni ja johan ne ovat alkaneet taas sujumaan. Samoin tein aiemmin tuplahyppynaruhyppyjen kanssa. Toistoja, toistoja ja toistoja, niin kyllä alkaa taas vanhat taidot ( mikseivät myös uudet ) luistamaan!
Olen viime aikoina keskittynyt enemmän heikkouksiini, kuten käsilläkävelyyn ja muscle upeihin. Etusijalla kuitenkin tällä hetkellä treeneissäni ovat voimatreenit. Olenkin vähentänyt aerobisten treenien määrää huomattavasti ja oikeasti keskittynyt voimatreeneihin. Välttämättä treeniini ei kuulu lainkaan osiota, jossa sykkeeni nousisivat kunnolla pidemmäksi aikaa. Olen pyrkinyt tekemään viikossa vain yhden pidemmän metconin, että voima tarttuisi, mutta ettei crossfit-tyylinen treeni pääsisi kuitenkaan unohtumaan. Juoksemisen olen lopettanut lähes kokonaan ( osana pidempiä metconeita juoksu on kyllä edelleen ) ja olen pyrkinyt uimaan kerran viikkoon ikäänkuin palauttavana treeninä. Pyöräily on niin mahtavaa täällä Italiassa ja se tulee pysymään varmasti viikottaisena osana treenejäni.
Selkeitä voimatreenejä pyrin tekemään neljä per viikko ( pyrin, aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista) ja tämä on tuottanut selkeää tulosta! Voimatasot ovat nousseet ja hyvä niin. Alpeilla ollessa jopa yhdet housuni repesivät, ja eikös tämä ole hyvä merkki siitä että jotain on tarttunut kroppaan, heh ;) (toivottavasti ei ole merkki suklaansyönnistä vaan ihan oikeasti siitä voimasta! ) Puhtaita lepopäiviä pidän yhden tai kaksi viikossa, riippuen siitä miltä kehoni tuntuu.
Miten suunnittelen treenini? Noh pidän hieman silmällä invictus-ohjelmaa, mutta poimin sieltä itselleni sopivia juttuja lähinnä voima/tekniikkatreeneihin, sillä eihän minulla ole käytössä kaikkea crossfitsalin välineistöä. Vaihdan treenivinkkejä Suomessa olevien treenikavereiden kanssa. Linjaan joka sunnuntai pääpointit tulevan viikon treeneille, en kuitenkaan päätä vielä lepopäiviä tai mitä treenaan minäkin päivänä. Viikon kuluesssa tunnustelen kehoani ja treenaan sillä tavoin, että kehoni voi hyvin. Pidän tietyt pääpiirteet treeneissä kuuden viikon ajan ja "liikkuttelen" näiden pääpirteiden paikkoja treeneissäni, jotta kehoni ei tottuisi aina tekemään asioita samalla tavalla. Haluan että treenini eivät muuttuisi kaavamaisiksi salipumppaamiseksi vaikka voimatreeniin keskitynkin tällä hetkellä. En siis todellakaan tee työntö-treeniä joka keskiviikko, tai aina samassa treenissä sekä valakyykkyä että etukyykkyä. Haluan että kehoni on valmis muutoksiin, mutta silti keskityn tiettyihin asioihin pidemmän aikaan.
Ystäväni Riikka kirjoitti loistavan postauksen siitä kuinka pelkkä treenaaminen ei riitä, vaan on keskityttävä jokaiseen treeniin ja toistoon täysillä. Se on asia mihin olen pyrkinyt täällä ollessa keskittymään. Ei tarvitse vetää jokaista treeniä verenmaku suussa vaan antaa kaikkensa erilailla ja keskittyä siihen mitä tekee. Aina kaikkensa antaminen ei tarkoita sitä että vedetään verenmaku suussa tai kyykätään niin, että jalat eivät kanna, joskus toki sekin on osa kaikkensa antamista. Mutta ennen kaikkea se, että jokainen treeni ja treenin jokainen toisto vie meitä eteenpäin. Ja se kuinka paljon se meitä vie eteenpäin on meistä itsestä kiinni, annetaanko me itsestämme se 100 prosenttia oikeasti ja keskitytään siihen mitä tehdään, vai treenataanko vain määrällisesti paljon ja unohdetaan se laatu. Se mitä tehdään treeneissä näkyy myös kisoissa tai matseissa, tai mikä lie onkaan meidän jokaisen oma päämäärä. Riikka kiteytti postauksessaan loistavasti sen mihin olen täällä ollessa pyrkinyt treeneissäni keskittymään. Minun on täällä ollessa helppo pitää fokus treenissä ja yksittäisessä toistossa kun olen yksin ja ei ole treenikavereita ( tai liiemmin muitakaan kavereita, joiden takia esimerkiksi kiirehtisin pois treenistä nopeampaa, heh heh surkuhupaisaa) tai joiden kanssa esimerkiksi rupattelisin kesken treenin. Mutta kyllä kuitenkin kaipaan treeniseuraa! Olisi ihana päästä testaamaan kunnolla esimerkiksi ykkösmaksimit kaverin kanssa, ja eipä olisi haittaa joskus siitä kirittäjästäkään.
Mitä tähän kehonhuoltopuoleen vielä tulee, niin olisi mahtia kun pystyisin käyttämään yhtä paljon aikaa kehonhuoltoon kuin itse treeniinkin. No tämä ei tule varmaan ikinä onnistumaan, (enkä tätä tällä hetkellä kyllä yritäkään, mutta se olisi ihanteeni!) sillä onhan minullakin vielä sentään muutakin elämää! En halua kuitenkaan olla vuorokauden ympäri treenitrikoissa, vaikka ne ovatkin perkuleen kivoja päällä. Joskus sitä kuitenkin kaipaa jotain muutakin ajateltavaa kuin treenit ja urheilu, tai mitä laitetaan suuhun jne. Tällä hetkellä itse menen hyvin fiiliksellä kaiken tämän treenin suhteen, mutta kun fiilis on hyvä ja tykkää siitä mitä tekee, niin asiat loksahtelevat paikoilleen ilman suurempia pähkäilyjä ja stressiä. Toisaalta mun "salille" on matkaa 100 m ja voimistelurenkaat roikkuvat pihapuussa ja työmatkaakaan ei ole kuin 50 m, joten minulla on aika ihanne puitteet kaikkeen tähän. Ehkä kirjoittaisin asioista hieman erilaisella näkökulmalla, jos asuisin jossain muualla kuin täällä viinitilalla.
Aion todella olla Suomeen palatessani vahvempi kuin tänne tullessa! Niin henkisesti kuin fyysisestikin!
-Marika
perjantai 26. helmikuuta 2016
KOLMAS KERTA TODEN SANOO
Nyt pääsi käymään niin, että tämä typykkä vieraili Alpeilla kolmannen kerran vuoden sisään. Hullua kun vielä vuosi sitten en ollut näin isoja vuoria edes nähnytkään. Haaveillut olin niistä kylläkin, ja nyt on jo kolme reissua paketissa!
Tämä kolmas reissuni Alpeille tuli tehtyä työni merkeissä. Reissu tuli itseasiassa tehtyä samalle alueelle kuin lokakuussa, mutta eri hotelliin vain. Kyseessä oli siis tälläkin kertaa Seiser Alm - Alpe di Siusi. Hotellimme sijaitsi näin talviaikaan melkoisen hyvällä paikalla, sillä rinteet ja hiihtoladut alkoivat suoraan hotellin ovilta. Hotellimme oli tällä kertaa Sport Hotel Sonne. En voi valittaa näin urheilun näkökulmasta! Lasten kannalta ( jep, työnihän on olla lasten kanssa! :) ) hotellissa ei kaikki aivan toiminut. Ruokailut oli järjestetty lapsiperheille aika huonosti ja muutama muukin pikkujuttu oli vähän hankalaa. Iso plussa kuitenkin hotellin saunaosastosta, jumankekkulis mikä rentoutujan paratiisi!
Hotelliasiat sikseen! Kerta puitteet reissun sijainnin suhteen olivat näin loistavat niin pakkohan tässä on myllyttää tätä urheiluasiaa! Vaikka työskentelinkin paljon niin käytin kaikki taukoni liikkumiseen. Tällä kertaa jäi mountain bikingit väliin ja keskityin näihin lumisiin talviurheilulajeihin! Hiihtoladut olivat loistavassa kunnossa ja oli ihana päästä hiihtämään pitkästä aikaa. Omat sukseni ovat Suomessa kun en arvannut niitä täällä Italiassa tarvitsevani, mutta pomoni oli mahtava ja lainasi omiaan minulle aina kun oli vähänkin aikaa käydä hiihtämässä. Hiihdin kolmena päivänä parin tunnin taukojeni aikana lähes 50 km. Ei huonosti näin työreissuksi ;) Kehumisen arvoisia olivat ehdottomasti myös rinteet. Voi pojat! Kyllä sitä ihmislapsi nauttii kun saa lumilaudan (välinevuokra päivälle oli vain 30€!) jalkoihin ja pääsee laskemaan näin upeissa puitteissa! Valitettavasti laskin vain yhden aamupäivän, mutta sekin oli enemmän kuin mitä osasin odottaa tältä reissulta. Pakko olla kiitollinen kaikesta, mitä täällä Italiassa pääsee urheilun puolesta tekemään. Nautin ja fiilistelen, oli kyseessä sitten päivä tai muutama minuutti. Otan siis kaiken irti urheilusta täällä, koska Suomessa kaikki on tuttua ja turvallista eikä asioista nauti samalla tavalla kuin uudessa ympäristössä. Ehkä muistan jatkossa nauttia myös Suomessa täysillä.

Maisemat olivat tällä kertaa hyvinkin erilaiset kuin viimeksi lokakuussa! Omaa silmääni hivelee kuitenkin maisemien takia enemmän syksyaika Alpeilla. Lumi paljastaa karusti kaiken, mitä ihminen on kädellään luontoon tehnyt, syksyllä moni asia naamioituu luonnon sekaan hienovaraisemmin.
On minulla kyllä huippu duuni tällä hetkellä! Tykkään, tykkään, tykkään!
-Marika
Tämä kolmas reissuni Alpeille tuli tehtyä työni merkeissä. Reissu tuli itseasiassa tehtyä samalle alueelle kuin lokakuussa, mutta eri hotelliin vain. Kyseessä oli siis tälläkin kertaa Seiser Alm - Alpe di Siusi. Hotellimme sijaitsi näin talviaikaan melkoisen hyvällä paikalla, sillä rinteet ja hiihtoladut alkoivat suoraan hotellin ovilta. Hotellimme oli tällä kertaa Sport Hotel Sonne. En voi valittaa näin urheilun näkökulmasta! Lasten kannalta ( jep, työnihän on olla lasten kanssa! :) ) hotellissa ei kaikki aivan toiminut. Ruokailut oli järjestetty lapsiperheille aika huonosti ja muutama muukin pikkujuttu oli vähän hankalaa. Iso plussa kuitenkin hotellin saunaosastosta, jumankekkulis mikä rentoutujan paratiisi!
Hotelliasiat sikseen! Kerta puitteet reissun sijainnin suhteen olivat näin loistavat niin pakkohan tässä on myllyttää tätä urheiluasiaa! Vaikka työskentelinkin paljon niin käytin kaikki taukoni liikkumiseen. Tällä kertaa jäi mountain bikingit väliin ja keskityin näihin lumisiin talviurheilulajeihin! Hiihtoladut olivat loistavassa kunnossa ja oli ihana päästä hiihtämään pitkästä aikaa. Omat sukseni ovat Suomessa kun en arvannut niitä täällä Italiassa tarvitsevani, mutta pomoni oli mahtava ja lainasi omiaan minulle aina kun oli vähänkin aikaa käydä hiihtämässä. Hiihdin kolmena päivänä parin tunnin taukojeni aikana lähes 50 km. Ei huonosti näin työreissuksi ;) Kehumisen arvoisia olivat ehdottomasti myös rinteet. Voi pojat! Kyllä sitä ihmislapsi nauttii kun saa lumilaudan (välinevuokra päivälle oli vain 30€!) jalkoihin ja pääsee laskemaan näin upeissa puitteissa! Valitettavasti laskin vain yhden aamupäivän, mutta sekin oli enemmän kuin mitä osasin odottaa tältä reissulta. Pakko olla kiitollinen kaikesta, mitä täällä Italiassa pääsee urheilun puolesta tekemään. Nautin ja fiilistelen, oli kyseessä sitten päivä tai muutama minuutti. Otan siis kaiken irti urheilusta täällä, koska Suomessa kaikki on tuttua ja turvallista eikä asioista nauti samalla tavalla kuin uudessa ympäristössä. Ehkä muistan jatkossa nauttia myös Suomessa täysillä.

Maisemat olivat tällä kertaa hyvinkin erilaiset kuin viimeksi lokakuussa! Omaa silmääni hivelee kuitenkin maisemien takia enemmän syksyaika Alpeilla. Lumi paljastaa karusti kaiken, mitä ihminen on kädellään luontoon tehnyt, syksyllä moni asia naamioituu luonnon sekaan hienovaraisemmin.
On minulla kyllä huippu duuni tällä hetkellä! Tykkään, tykkään, tykkään!
-Marika
keskiviikko 23. joulukuuta 2015
GOOD TO BE HOME
Jos joku teistä lukijoistani seuraa minua instagramin kautta ( marikakatariina ), olet voinut huomata minun palanneen Suomeen hetkeksi. Instagramista on käynyt myös ilmi, että aikani kuluu lähinnä treeninmerkeissä kotisalilla, Crossfit Jyväskylällä. Olen niin nauttinut siitä, että saan treenata muiden ihmisten kanssa. Todella virkistävää.
Vaikka Suomeen paluu oli henkisesti rankka ja väsyttävä kokemus voin silti hyvillä mielin sanoa että GOOD TO BE HOME! Nyt olisi aika nollata ajatuksia, nauttia joulusta läheisten kanssa sekä syödä hyvin ja älyttömän paljon! Parin päivän lepo treeneihin ja kehonhuoltoa, niin henkisesti kuin fyysisestikin tekee hyvää. Keho on melkoisen huollon tarpeessa muutaman edellisen treenin jälkeen. On ollut ilo huomata, että omatoiminen treenaaminen Italiassa ei ole mennyt täysin hukkaan, sillä eilen sain pitkästä aikaa uuden tempaus PR:n! Olo oli todella väsynyt, koska kyseessä oli päivän toinen treeni ja silti nostot kulkivat niin hyvin! Tokaisipa painonnostovalmentajakin saaneensa joululahjansa kun näki kuinka ison kehityksen olen saanut aikaan tekniikassani tässä neljän kuukauden aikana. Sain tästä palautteesta itselleni todella hyvän mielen ja tämä tsemppaa minua jatkamaan jatkossakin yksin treenaamista Italiassa. Kun jotain haluaa ja on motivoitunut niin ahkeruus palkitaan kyllä! Kolmen viikon loma täällä Suomessa on vasta aluillaan, katsotaan mitä muuta lomaan mahtuu treenin lisäksi.
Rauhallista ja lämmintä joulua teille kaikille! Ollaan hyviä toisillemme.
-Marika
Vaikka Suomeen paluu oli henkisesti rankka ja väsyttävä kokemus voin silti hyvillä mielin sanoa että GOOD TO BE HOME! Nyt olisi aika nollata ajatuksia, nauttia joulusta läheisten kanssa sekä syödä hyvin ja älyttömän paljon! Parin päivän lepo treeneihin ja kehonhuoltoa, niin henkisesti kuin fyysisestikin tekee hyvää. Keho on melkoisen huollon tarpeessa muutaman edellisen treenin jälkeen. On ollut ilo huomata, että omatoiminen treenaaminen Italiassa ei ole mennyt täysin hukkaan, sillä eilen sain pitkästä aikaa uuden tempaus PR:n! Olo oli todella väsynyt, koska kyseessä oli päivän toinen treeni ja silti nostot kulkivat niin hyvin! Tokaisipa painonnostovalmentajakin saaneensa joululahjansa kun näki kuinka ison kehityksen olen saanut aikaan tekniikassani tässä neljän kuukauden aikana. Sain tästä palautteesta itselleni todella hyvän mielen ja tämä tsemppaa minua jatkamaan jatkossakin yksin treenaamista Italiassa. Kun jotain haluaa ja on motivoitunut niin ahkeruus palkitaan kyllä! Kolmen viikon loma täällä Suomessa on vasta aluillaan, katsotaan mitä muuta lomaan mahtuu treenin lisäksi.
Rauhallista ja lämmintä joulua teille kaikille! Ollaan hyviä toisillemme.
-Marika
torstai 17. joulukuuta 2015
KIIPEILYÄ PRATOMAGNOSSA
Kulutimme yhden vapaapäivän ottamalla auton alle ja suuntasimme reilun tunnin ajomatkan päähän kiipeilemään. Suuntanamme oli Pratomagno. En tiennyt mikä minua tarkalleen odottaisi kun pääsisimme perille. Tiesin meidän joutuvan alkuun hieman vaeltamaan vaellusreitillä, jotta pääsisimme valitsemamme kiipeilyreitin kimppuun. Mukanamme meillä oli omat kypärät sekä valjaat.
Olen parin viimeisen vuoden aikana käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti boulderoimassa, mutta ulkona kiipeäminen oli minulle vieraampaa. Pelkäsin reitille lähtiessäni koko homman kompastuvan siihen, että vilkuilen liikaa alaspäin. Sisällä boulderoidessa ei nimittäin tuo seinien korkeus pääse yllättämään niinkuin luonnossa kallioiden. Alapuolella ei myöskään ole pehmeää patjaa ottamassa vastaan jos putoat. Valjaathan ovat tietenkin päällä ja kypärä päässä ulkona kiivetessä, mutta tosiasiahan on että nämä varusteet pelastavat hengen, eivät estä putoamista. Valjaissa on kuitenkin jonkin verran köyttä ja jos ote lipeää niin ei ole mukava kolista pitkin kallion seinää alaspäin. Siispä muutamassa kohdassa jouduin hengittämään syvään useamman kerran ja piiskaamaan itseäni eteenpäin, alaspäinkään kun ei ollut mahdollista kääntyä ;). Mutta tunnetusti en ole luovuttaja ja niin sitä vain päästiin ylös asti! Kyllä tuntui hyvältä.
Hieno kokemus ja maisemat olivat upeat, vaikkakaan keli ei ollut aivan parhaimmasta päästä! Vuoren huipulle päästyämme saimme iloisen yllätyksen löytäessämme hieman lumisemmat maisemat. En kuvitellut näkeväni lunta ennen Suomen visiittiäni!
Ylös päästyämme valitsimme vaellusreitin alas autollemme ja huomasimme vaellusreitin varrella matalampia seiniä, jossa pystyisi hyvin kiipeämään patjan kanssa ilman valjaita tai sitten liidaamaan, sillä kallionseinissä oli hyvät kiinnityspisteet! Harmi kun tähän hommaan tarvitaan aina kaksi ihmistä ja reissuseurani palaa Suomeen pysyvästi, joten enpä taida päästä kokeilemaan näitä seiniä. Mutta never know, ehkä joku ystävistäni lähtee mukaani kunhan on solmut hallussa!
En ole yhtään KILPAILUHENKINEN (enpä vissiin), joten kun kuulin reissuseurani toteavan, että "Älä pety jos et pääse reittiä loppuun sillä se on melkoisen haastava. Voidaan mennä vain osa seinistä jos tuntuu liian haastavilta."nousivat sykkeeni heti. Tästä sain hyvin tarmoa ja myhäilin mielessäni, että ei taida reissuseurani muistaa kuinka paljon olen boulderoinut Suomessa talvisin! Ehkä tämä pieni näytöntarve, jonka Kale minulle loi antoi buustia päästä ylös asti!
-Marika
Olen parin viimeisen vuoden aikana käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti boulderoimassa, mutta ulkona kiipeäminen oli minulle vieraampaa. Pelkäsin reitille lähtiessäni koko homman kompastuvan siihen, että vilkuilen liikaa alaspäin. Sisällä boulderoidessa ei nimittäin tuo seinien korkeus pääse yllättämään niinkuin luonnossa kallioiden. Alapuolella ei myöskään ole pehmeää patjaa ottamassa vastaan jos putoat. Valjaathan ovat tietenkin päällä ja kypärä päässä ulkona kiivetessä, mutta tosiasiahan on että nämä varusteet pelastavat hengen, eivät estä putoamista. Valjaissa on kuitenkin jonkin verran köyttä ja jos ote lipeää niin ei ole mukava kolista pitkin kallion seinää alaspäin. Siispä muutamassa kohdassa jouduin hengittämään syvään useamman kerran ja piiskaamaan itseäni eteenpäin, alaspäinkään kun ei ollut mahdollista kääntyä ;). Mutta tunnetusti en ole luovuttaja ja niin sitä vain päästiin ylös asti! Kyllä tuntui hyvältä.
Hieno kokemus ja maisemat olivat upeat, vaikkakaan keli ei ollut aivan parhaimmasta päästä! Vuoren huipulle päästyämme saimme iloisen yllätyksen löytäessämme hieman lumisemmat maisemat. En kuvitellut näkeväni lunta ennen Suomen visiittiäni!
Ylös päästyämme valitsimme vaellusreitin alas autollemme ja huomasimme vaellusreitin varrella matalampia seiniä, jossa pystyisi hyvin kiipeämään patjan kanssa ilman valjaita tai sitten liidaamaan, sillä kallionseinissä oli hyvät kiinnityspisteet! Harmi kun tähän hommaan tarvitaan aina kaksi ihmistä ja reissuseurani palaa Suomeen pysyvästi, joten enpä taida päästä kokeilemaan näitä seiniä. Mutta never know, ehkä joku ystävistäni lähtee mukaani kunhan on solmut hallussa!
![]() |
Tässä kuvassa näkyy reittimme kokonaisuudessaan. Alhaalta ylös asti! BOOM! |
En ole yhtään KILPAILUHENKINEN (enpä vissiin), joten kun kuulin reissuseurani toteavan, että "Älä pety jos et pääse reittiä loppuun sillä se on melkoisen haastava. Voidaan mennä vain osa seinistä jos tuntuu liian haastavilta."nousivat sykkeeni heti. Tästä sain hyvin tarmoa ja myhäilin mielessäni, että ei taida reissuseurani muistaa kuinka paljon olen boulderoinut Suomessa talvisin! Ehkä tämä pieni näytöntarve, jonka Kale minulle loi antoi buustia päästä ylös asti!
-Marika
keskiviikko 2. joulukuuta 2015
CINQUE TERRE - VERNAZZASTA MONTEROSSOON
Cinque Terre on tunnettu loistavista patikointireiteistään. Kylien välillä kulkee reilun tunnin ja kahden tunnin mittaisia vaellusreittejä, jotka kulkevat korkealla vuorenrinteillä. Aiemmassa postauksessa mainitsin Vernazzan portaikot, joita Vernazzassa on hurjat määrät. No, portaat jatkuvat myös vaellusreiteillä. Raikkaan meri-ilman lisäksi saa myös hyvän pepputreenin! Upeat maisemat ovat mahtavat ja reitin varrella saa ihastella sekä viinitarhoja että merimaisemaa.
Vernazzan ja Monterosson välisellä reitillä näimme paljon hauskannäköisiä laitteita, jotka olivat tarkoitettu viinirypälelaatikoiden kuljetukseen. Näitä laitteita pällistellessä tajusin, kuinka helppoa rypäleiden poimiminen täällä Toscanassa oikein on. Ei ole hurjia rinteitä ( on täälläkin mäkisiä paikkoja viinitarhoille, mutta ei todellakaan samanlaisia kuin Cinque Terressä ), joissa joutuu keräämään rypäleitä todella ihmeellisissä asennoissa. Laatikoiden kuljetus näin hankalassa maastossa on tosiaan erilaista kuin meillä täällä. Meillä laatikoita voidaan kuljettaa traktorilla, jolloin laatikoita ei tarvitse kantaa käsin kovinkaan pitkiä matkoja, mutta Cinque Terressä traktorin saaminen tuollaisiin jyrkkiin rinteisiin olisi mahdotonta. Siispä oli melkoisia vekottimia keksitty laatikoiden kuljetukseen!
Meillä kävi kyllä loistava tuuri reissumme ajankohdan suhteen. Emme reissanneet sesonkiaikaan, joten vältyimme vaellusreittien maksuilta. Kyllä luit oikein, Cinque Terressä näiden reittien käytöstä tarvitsee maksaa. Sesonkiaika oli kuitenkin ohi, joten vältyimme rahojen pyöritykseltä ja saimme liikkua ilmaiseksi. Kelitkin olivat puolellamme ja tämän patikoinnin tarkeni hyvin t-paidassa!

Jos mielesi halajaa Cinque Terreen niin älä ota reissua pelkästään rantakohteena vaan pulita pieni summa vaellusreiteistä! Nämä reitit ovat taatusti joka pennin arvoisia!
-Marika
Vernazzan ja Monterosson välisellä reitillä näimme paljon hauskannäköisiä laitteita, jotka olivat tarkoitettu viinirypälelaatikoiden kuljetukseen. Näitä laitteita pällistellessä tajusin, kuinka helppoa rypäleiden poimiminen täällä Toscanassa oikein on. Ei ole hurjia rinteitä ( on täälläkin mäkisiä paikkoja viinitarhoille, mutta ei todellakaan samanlaisia kuin Cinque Terressä ), joissa joutuu keräämään rypäleitä todella ihmeellisissä asennoissa. Laatikoiden kuljetus näin hankalassa maastossa on tosiaan erilaista kuin meillä täällä. Meillä laatikoita voidaan kuljettaa traktorilla, jolloin laatikoita ei tarvitse kantaa käsin kovinkaan pitkiä matkoja, mutta Cinque Terressä traktorin saaminen tuollaisiin jyrkkiin rinteisiin olisi mahdotonta. Siispä oli melkoisia vekottimia keksitty laatikoiden kuljetukseen!
Meillä kävi kyllä loistava tuuri reissumme ajankohdan suhteen. Emme reissanneet sesonkiaikaan, joten vältyimme vaellusreittien maksuilta. Kyllä luit oikein, Cinque Terressä näiden reittien käytöstä tarvitsee maksaa. Sesonkiaika oli kuitenkin ohi, joten vältyimme rahojen pyöritykseltä ja saimme liikkua ilmaiseksi. Kelitkin olivat puolellamme ja tämän patikoinnin tarkeni hyvin t-paidassa!

Jos mielesi halajaa Cinque Terreen niin älä ota reissua pelkästään rantakohteena vaan pulita pieni summa vaellusreiteistä! Nämä reitit ovat taatusti joka pennin arvoisia!
-Marika
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)