KELKKAILUA - SVEITSI OSA 5

Olen kertonut ystävilleni paljon Sveitsin reissustamme ja eniten huomiota on saanut kelkkailu, "pieni sporttihetkemme". Suurimmalle osalle kelkkailu on heittänyt kasvoille hölmistyneen ilmeen. Moottorikelkkailuko? Stiga? No ei kumpikaan näistä, tai no stiga voisi olla jo lähellä, mutta eipä meidän kelkoissa mitään rattia ollut!

Yhtenä päivänä pyörähdimme lumisilla Alpeilla ja nautimme porukalla kelkkailusta. Puisia kelkkoja, joita ohjataan narulla tai omalla keholla. Huisia touhua! Minä olen ystäväporukassa se taulapää, jonka voi yllyttää lähes mihinkä vain. Yleensä vielä niin, että mitä enemmän vauhtia ja riskejä niin sen parempi. Voitte siis kuvitella kuinka innoissani olin tästä touhusta! Laskettelurinteeseen puisella kelkalla, jonka ohjauksesta ei alkuun ollut mitään hajua, niin siistiä! Kaikkia laskettelurinteitä ei kuitenkaan saanut kelkalla laskea, ainoastaan loivempia rinteitä ja patikointireittejä, tietyllä tavalla merkattuja rinteitä.

Kevät oli reissumme aikana Sveitsissä jo aika pitkällä. Tämä tarkoittaa siis sitä että aurinko lämmitti lumisia rinteitä päivällä jo melkolailla ja rinteet pääsivät sulamaan paikka paikoin melkoiseksi loskaksi. Onneksi aloitimme tämän touhun jo hyvissä ajoin aamulla niin kerkesimme kokea myös rinteet lähestulkoon ilman kastumista. Voin vain kuvitella kuinka hurjaa vauhtia nämä kapistukset olisivat liikkuneet jos olisin päässyt viilettämään mäkeä alas tammikuun pakkaskelissä. Olisin tarvinnut varmasti vähän suojavarusteita ja kypärä olisi ollut siinä vauhdissa tosi jees! Jokatapauksessa vaikka keli olikin lämpimämpi ja rinteet välillä sulat niin kyllä tämä kelkka kulki silti tosi kovaa! Välillä joutui siirtyä lykkimään kelkkaa milloin milläkin tavalla eteenpäin, mutta se ei menoa haitannut, saipahan hieman hengähtää välillä. Kuvasimme kelkkailureissuamme GoProlla ja pisin videoklippi, jossa pääsimme laskemaan kokoajan, oli 5 minuutin mittainen! Eli lämpimästä kelistä huolimatta kelkka kulki välillä tosi hyvin ja lujaa. Muistaakseni rinne, jota laskimme, oli kolmen kilometrin mittainen. Kuvitelkaapa tunnetta kun sellaista mäkeä pääsisi laskemaan pulkalla! Kuvitelkaa sama fiilis mutta lisätkää siihen lankutusvatsojen tunne vatsaan. Kelkalla laskiessa tuli nojattua melkoisessa takakenossa, joten vatsassa tuntui seuraavana päivänä hyvä jomotus, aivan kuin kunnon treenin jälkeen.

Suosittelen kokeilemaan kelkkailua jos saatte mahdollisuuden! Siistiä touhua. Onko kellään kokemuksia kelkkailusta silloin kun keli ei ole plussan puolella? :)

Huomenna postaan videon meidän kelkkailustamme, pysykääpä kuulolla !

-Marika