Jos seuraat minua Pinterestissä, olet saattanut huomata siellä kansion nimeltä must see places. Pääsin käymään paikassa, jonka olen pitkään jo halunnut nähdä. Kyseessä on Cinque Terre, Ligurian rannikolla, Italiassa. Cinque Terre muodostuu viidestä kylästä, jotka ovat rakennettu meren rannalle hankala kulkuisiin vuorenrinteisiin. Cinque Terre on myös UNESCON maailmanperintökohde. Kylät ovat värikkäitä ja pienet kapeat kadut, tuhansine portaineen, ovat kesäisin täynnä turisteja. Meidän etumme siis oli, että emme tehneet reissuamme sesonkiaikaan kesällä, vaan nyt kun turistikausi oli täysin ohi.
Varasimme majoituksen air bnb:n kautta Vernazzan kylästä ja otimme auton alle ja suuntasimme katsomaan onko paikka yhtä kaunis kuin valokuvissa. Cinque Terre oli juuri sitä mitä kuvissa, ja ehkä vielä enemmänkin. Moni ravintola oli kiinni näin sesongin ulkopuolella, mutta aina löytyy ruokapaikkoja nälkäiselle! Cinque Terre on tunnettu merenelävistä ja valkoviinistä. Siispä olihan meidän maistettava kuuluisaa mereneläväpastaa ja paikallista valkoviiniä. Annos ei ollut pettymys, eikä todellakaan pakasteesta!
Vernazza on todella kaunis kylä, jossa kadut ovat hyvin kapeat ja hankalakulkuiset. Portaita on todellakin tuhansia ja on hankala kuvitella ilman kylässä käyntiä, kuinka nämä talot ja tiet ovat rakennettu vieriviereen. Liikkuessa tuntuu kuin kapuaisit aina vain ylemmäs ja ylemmäs portaita. Pääkatu, joka johtaa Vernazzan torille, oli ainut normaalin levyinen tie koko kylässä. Olisi hankala kuvitella hieman tuhdimman ihmisen mahtuvan liikkumaan väljästi portaikoissa, jotka johtivat hieman väljemmille "kaduille" ( en osaa keksiä oikein kuvaavaa sanaa näille kapeille portaikoille, joita et voi välttää Vernazzassa ). Meidän huoneistomme omistaja puuskutti niin äänekkäästi näyttäessään meille tien huoneistoon, että luulin mies paran saavan sydänkohtauksen! Kylä ei siis olisi paras mahdollinen kohde pyörätuolilla liikkuvalle. Hyvästä yleiskunnostakaan ei varmasti ole haittaa, sillä muuten voi olla melkoisen hikinen olo kylässä liikkuessa.
Pidän siitä, että Italiassa ollaan vapaampia ruuan ja juoman suhteen ravintoloissa. Juomaa ei mitata millilitran tarkkuudella ja ei ole niin nöpönuukaa oletko ravintolan omalla penkillä vai vieressä olevan torin penkillä. Oli siis aivan mahtavaa hakea kahvi ja aamupala ( hmm, olen sortunut täällä Italiassa ollessani paikalliseen makeaan aamupalaan useammin kuin suomalaiseen suolaiseen aamiaiseen ) kahvilasta ja könytä aamiaisen kanssa aidalle tuijottelemaan merta. Pidän myös tavasta, että voit ottaa viinilasin illalla ravintolasta mukaan ja katsella vaikka auringonlaskua ulkosalla. Lasin tottakai palauttaa mielellään takaisin ravintolaan kun on tälläinen vapaus valita missä juomasi juot.
Nautin tästä reissusta aivan käsittämättömän paljon ja ahmin kylän ilmapiiriä sekä maisemia silmilläni minkä kerkesin. Reissuseurani sai toden teolla pysytellä perässäni kun viipotin menemään paikasta toiseen, koska näin aina vain upeampia paikkoja. Tämä paikka on kuin sadusta. Mieleni lepää veden äärellä ja olisin voinut istua Vernazzan satamassa vaikka kuinka pitkään, tuijotella paikallisia kalastajia työssään ja vain olla.
-Marika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
<3