sunnuntai 13. marraskuuta 2016

SADONKORJUU

Rypäleitä siellä ja rypäleitä täällä! Vuosi sitten olin ensimmäisessä sadonkorjuussani täällä Panzanossa. Nyt on takana toinen sadonkorjuuni ja olen todella iloinen että koin tämän kiireisen ja pitkän duunijakson uudestaan. Oliko tässä toisessa kerrassa sitten jotain eroa ensimmäiseen rypälesadonkorjuuseeni? Kyllä, ehdottomasti.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että tälläinen sadonkorjuuduuni olisi kokemuksena täysin samanlainen vuodesta toiseen ja ehkä joillekin se voisi ollakin. Minulle ei kuitenkaan ollut. Vuosi sitten muistan tuijottaneeni rypäleitä ja miettineeni kuinka älyttömän paljon niitä on! Kävelin muiden perässä ja tein mitä käskettiin, tai tein sen mitä ymmärsin ( tai luulin ymmärtäneeni, kielimuuri, kielimuuri. ) Välillä en osannut edes paikallistaa konkreettisesti missä päin viinitarhaa tarkalleen olin poimimassa. Aika kului siivillä. No entä tänä vuonna sitten? Aika kului edelleen siivillä, nautin sadonkorjuusta ja nautin ruumiillisesta työstä. Rypälelaatikot painavat melko paljon ja päivään mahtui melkoisen monta maastavetoa ( enpä tainnut koko sadonkorjuun aikana muuten treeneissäni tehdä ainuttakaan maastavetoa kun päivän aikaan näitä tuli tehtyä jo aivan tarpeeksi. Samoin olin työpäiväni aikana pirun pitkiä aikoja syväkyykyssä, ja tämä muuten näkyy omassa kyykkyasennossani positiivisesti tällä hetkellä! ) Pakko myöntää, että nämä kaksi sadonkorjuuta pääsevät varmasti top 10:een mieluisimmista asioista, joita olen tähän astisessa elämässäni kokenut.

No mitä niitä konkreettisia eroja näiden kahden sadonkorjuun välillä minulle oikein oli? Sadonkorjuu porukka oli hieman eri kuin ensimmäisellä kerralla. En eksynyt kertaakaan viinitarhalle! Tämä naurattaa minua nyt kun mietin kuinka olen voinut viime vuonna eksyä muusta porukasta, mutta niin kävi, eikä vain kerran. Muutama kirosana saattoi päästä tänä vuonna kun en muistanut huoltaa saksiani päivittäin! En todellakaan tajunnut viime vuonna eroa huoltamattomien ja huollettujen saksien välillä ( Hassua sinänsä sillä Suomessa asuessani huolsin kampaajan saksia vähän väliä ja tälläisen asian luulisi olevan minulle siis itsestään selvää! ) Huomaamattani olen vuodessa myös oppinut tunnistamaan joitakin eroja rypäleissä, lehdissä ja siinä kuinka kasvi kasvaa. Päivän päätteksi muistin ja tiesin mitä lajiketta olin kerännyt päivän ja olinko mahdollisesti poiminut jopa useampaa lajiketta. Ensimmäisenä vuonna en todellakaan huomannut mitään näitä eroja ellei joku minulle niitä kertonut. Tänä vuonna yritin kysellä enemmän ja myös tutkia eroja itse.

Asun Panzanossa ja tällä alueella on muistaakseni 18 viinintuottajaa. Viime vuonna olin vasta saapunut tänne ja keskittymiseni jakautui aivan liian moneen asiaan. En varmaan vuosi sitten edes tajunnut kuinka lähellä muut viinitarhat ovat, kun keskityin siihen, että osaan liikkua omalta kotioveltani kauppaan jne. Tänä vuonna huomasin kuinka eri aikaan ja erilaisilla tekniikoilla viinitilat tekevät töitä. Toiset aloittelivat sadonkorjuuta kun toiset olivat jo puolessa välissä. Toiset keräävät rypäleet laatikoihin ja toiset ties minkälaisiin ämpäreihin. Toiset katsovat milloin rypäleiden sokeripitoisuudet ovat kohdillaan kun keräävät rypäleet ja toiset odottavat että isot määrät henkilökuntaa saapuu paikalle ja aloittavat sitten vasta poimisen porukalla.

Selväähän on, että kehitystä tapahtuu jos haluaa ja on kiinnostunut asioista. Edelleenkään en oikeasti tiedä näistä asioista juurikaan mitään, mutta silti tälläiset pienetkin oppimisen tunteet saavat minut onnelliseksi. Voin siis sanoa nauttineeni tästä reilun kuukauden mittaisesta urakasta todella paljon!



Lounastauko. Kaipaan jo nyt näitä mukavia eväslounareita ulkoilmassa kuunnellen jopa viittä eri kieltä eväitä syödessäni.


Aamut viinitarhalla ovat todella kauniita.

Mixed case!




Isäni on joskus sanonut, että meidän Marika ei kasva aikuiseksi lainkaan. Ainainen 13- vuotias. Tykkään tästä ajatuksesta jollain tasolla. Säilyypähän hymy huulilla pidempään ja hymyilyttää helpommin ( plussana vielä se kun saan muutkin joskus hymyilemään ). Siispä sadonkorjuun aikana sain mahdollisuuden pukeutua rypäleeksi ja sen tein! Onko siis parempaa aikaa ja paikkaa kulkea rypäleasussa kuin sadonkorjuun aikana Italiassa! Terkkuja siis näin isänpäivän kunniaksi maailman parhaalle isälleni <3 Olet paljon tämän onnellisen ikuisen lapsen mielessä! Älä kuitenkaan huoli, olen kuitenkin vain aika-ajoin lapsenmielinen, pärjään täällä loistavasti ja osaan olla aikuinen kun tarvitaan! ;)


-Marika

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

<3