Lyhyt vai pitkä?

Nyt se kriisi vihdoin tuli! Hiuksissa siis. Joo joo olen pyöritellyt ehkä joka toinen viikko mielessäni haaveita lyhestä hiuksesta ja super blondista. Yleensä ne ajatukset painuvat taka-alalle kun näen jonkun aivan super ihanan viimeistelyn pitkään hiukseen tai kun mietin hiuksien saamista nutturalle. No nyt taitaa tilanne olla toisin. Viikon päivät olen oikeasti pyyhkinyt kuolaa suupielistäni kun mietin lyhyttä tukkaa! Kesä alkaa olla jo ovella ja kaipaan niin lyhyen hiuksen helppoutta. Festarit tällä nykyisellä "pitkällä lyhellä" hiuksella ovat tuhoon tuomittu ajatus.  Saan hiukseni jo helposti ranskanletille, kyllä yhdet festarit varmasti niin menisivät, mutta ranskis on minulle se ikuinen treenikampaus. En halua sitä vapaa-ajalla pitää. Toisaalta jos ajatus hiusten kiinnipitämisestä tuntuu niin vastenmieliseltä, että letti sopii vain urheiluun niin miksi kasvatan? Salaa haaveilen kaiketi siitä nutturasta, joka keikkuu pään päällä. Olen myös sanovani, että menen naimisiin vasta kun minulla on pitkä tukka! Ei sillä, että olisin edes menossa naimisiin moneen vuoteen. Kerkeän kasvattaa hiukseni myöhemminkin, eikö vain?

Kaikki tämä rumba lyhyen hiuksen suuntaan alkoi viikko sitten kun selailin vanhoja kuvia ulkoiselta kovalevyltä. Tätä ei olisi pitänyt tehdä ollenkaan! No, joka tapauksessa tässä olisi muutama kuva  lyhestä tukastani muutaman vuoden ajalta.  En edes tiedä sopisiko minulle pitkä tukka! No varasin ensi viikolle ajan vanhalle duunikaverille! Myrskyläinen varo vaan täältä tullaan sellaisella ruuhkatukalla, että saat tehdä melkoisen duunin.

Edellinen festari tukkani oli kyllä super lyhyt!

Tähän nykyiseen ruuhkalettiin ei jaksa edes wet lookia vääntää!

Kiharat oli helppo ja nopea tehdä kun oli hieman lyhyempi malli.

Himoitsen super blondia. Toisaalta muistan kuinka huonossa kunnossa hiukseni olivat! Viharakkaus-suhde?

Tässä taitaa olla lyhin konemitta (3mm) mitä minulla on ollutkaan.

Tähän nykyiseen taka-osan mittaan en ole kreppirautaa jaksanut näyttää kertaakaan.  Näihin lyhyempiin kyllä!

Toisaalta haluan kuollakseni sen pitkän tukan, mutta en osaa kuvitellakaan itselleni sitä välimuotoa puolipitkä! Ja vielä vähän lisää hämmennystä itselleni, rakastan myös tätä tämän hetkistä pata tukkaanikin, mutta kuinka kauan? Otsatukka tässä mallissa kasvaa ulos mallistaan kolmessa viikossa. En tahdo nähdä sen alta mitään. Pelkään ajavani fillarilla ojaan kun joudun pälyilemään typeränä leuka pystyssä, jotta näkisin eteeni.


-Marika


P.s. Toisaalta kuolen nauruun kun katson kuvia niiltä ajoilta kun omistin pitkän tukan 17-vuotiaana. Auts, nämä kuvat sattuu (etenkin vatsalihaksiin nauramisesta). Tämän takiako kasvatan? Huh Huh!