Nyt on tainnut käydä niin, että pyöräily on täyttänyt jonkin ison aukon sydämessäni täällä italiassa. Olen todellakin hurahtanut pyöräilyyn ja harkitsen jopa ostavani oman kunnon pyörän. Tällä hetkellä olen saanut lainaan käytetyn maastopyörän, josta olen todella kiitollinen! En pidä ajatuksesta liikkua autolla muutaman kilometrin matkoja kauppaan, joten pyörä on ollut pelastus. Täällä kuitenkin maasto on sellaista, että se muutaman kilometrin kauppamatka kävellen vie aikaa huomattavasti enemmän kuin Suomessa ja katuvaloja ei ole, pimeän tullessa joka päivä vain aikaisemmin ja aikaisemmin.
Italiassa on melkoinen pyöräilykulttuuri ja en ihmettele sitä lainkaan! Kyllähän tälläisissa mäkisissä maisemissa on loistava pyöräillä ( mitä nyt tiet ovat vaarallisen kapeita ja lisätään teiden kaupeuteen vielä hullut autoilijat ja pyöräilijät. ). Parin kilometrin mittaisissa ylämäissä saa hyvän hapon jalkoihin ja kun seuraavaksi alkaa mukavan mittainen alamäki tuntuu tuuli oikein miellyttävältä alaspäin lasketellessa. Jokainen vastaantuleva pyöräilijä morjestaa ohi mennessään ja käyttää huikeita pyöräilyvarusteita ( Jätän itse ne Michelangelon kikkelin kuvilla varustetut pyöräilyvaatteet kuitenkin ostamatta. Jep tälläisiäkin pyöräilyhousuja olen nähnyt! ) Yksi varusteista tärkein on minun kuitenkin hankittava! Nimittäin pyöräilykypärä. Hävettää myöntää, että liikun tällä hetkellä ilman kypärää, mutta ostoslistallani se on ykkösenä. Oma henkikultani on liian kallis ja kypärä on siihen halpa pelastus.
Olen jopa pyöräillyt viinitarhalta toiselle päivisin tällä fillarilla. Työmatkat siis taittuvat hyvin pyörällä, vaikka työkaverit ihmettelevätkin miksi menen pyörällä kun heidän autoonkin mahtuisi kyytiin. Kai sitä vain haluaa tehdä niitä asioita, joista nauttii <3
Mukavaa viikonloppua!
-Marika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
<3