HARVEST

Pari ensimmäistä viikkoa sadonkorjuuta takana päin. Olen nähnyt rypäleitä enemmän kuin koskaan elämäni aikana. En muista koskaan myöskään syöneeni näin paljoa rypäleitä, mitä tämän parin viikon aikana olen syönyt! Syömisestä tuliki mieleeni, että ei tee mieli karkkia lainkaan kun syö viinitarhalla muutaman rypäleen! Nämä viiniin käytettävät rypäleet ovat paljon sokerisempia kuin kaupasta ostettavat, syötäväksi tarkoitetut, rypäleet. Siemeniä on myös näissä rypeleissä enemmän. Viinin maun ja värin kannalta olennaisia ovat rypäleen kuoret ja siemenet, eivät niinkään hedelmän liha tai mehu.

Pari ensimmäistä päivää viinitarhalla olivat todella raskaita. Sadonkorjuu alkoi hieman etuajassa ja lämpötila iltapäivällä oli alussa vielä hyvinkin korkea, kuumuus otti koville. Siitä kuitenkin selvittiin ja iltaisin uni maittoi. Rypäleiden poimiminen on myös hyvin fyysistä, kyykkäämään joutuu paljon (  kyykkääminen on kivaa hommaa, mutta näköjään se saa lihakset jumiin myös ilman painonnostotankoa ;) ) ja laatikoiden liikuttaminen mukana on yhtä maastavetoa kokoajan. En vaihtaisi tästä hommasta päivääkään pois. Nautin kun saan tehdä töitä ulkona ja työn fyysinen puoli on plussaa. Parin ensimmäisen sadonkorjuupäivän jälkeen paikkojen kolotus on lakannut ja kyykkääminen ja laatikoiden nostelu ei tunnu enää raskaalta, lämpötilan nopea laskeminen on varmasti osasyynä tähän.

En osannut arvatakaan mitä kaikkea pelkästään rypäleiden poimimisessa otetaan huomioon ( ja mitä kaikkea en ole itse edes nähnyt tai kuullutkaan ). Päivittäin rypäleistä otetaan näytteitä ja odotetaan iltaa, jolloin tulokset tulevat ja kertovat mitkä rypäleet ovat valmiita poimittavaksi. Sääolosuhteet vaikuttavat niin moneen asiaan ja siihen olemmeko tarhalla poimimassa lainkaan. Välillä putsaamme rypäleet todella tarkasti ja nypimme huonot yksilöt terttujen välistä pois, välillä taas riittää kunhan rypäleessä ei ole mitään vikaa laadussa. Joskus poiminen on super nopeaa ja joskus todella hidasta. Eri rypälelajikkeet kypsyvät eri aikaan ja kypsymiseen vaikuttaa myös miloin viiniköynnös on  esimerkiksi leikattu tai missä päin viinitarhaa köynnös sijaitsee. Niin paljon liikkuvia palasia, että pää on ihan pyörällä! Onkohan perunan viljely suomessa yhtä monimutkaista? Sitä vaan on tottunut että hedelmiä ja vihanneksia saa kaupasta, joten on mielenkiintoista nähdä tämä sadonkorjuu puoli.

En tiedä viineistä saatika sitten rypäleistä yhtään mitään. Tottakai pidän viinistä, mutta en ole koskaan oikein ottanut asiasta sen enempää selvää. Nyt kun olen  kyykkinyt täällä Panazanossa Candiallella ja tuijotellut päivät pitkät rypäleitä on kiinnostukseni viinejä kohtaan herännyt. On ollut aivan mahtavaa kun kuulen päivän aikana kaikenlaisia tarinoita rypäleistä ja viineistä. Opin koko ajan uutta ja se antaa paljon lisää tähän hommaan. Kuulen päivän aikana niin paljon uusia asioita, että kaikki ei mitenkään jää mieleen, pitäisi olla lehtiö ja kynä mukana, jotta saisi kirjoitettua kaiken ylös. Ehkä unohtaisin siltikin osan. Arvostan sitä että työkaverit haluavat jakaa omaa tietotaitoaan ja tarinoitaan tälläiselle tallukalle kuin minä.

Olen nyt  myös aloittanut italian kielen opiskelun, jotta kommunkointi työkavereiden kanssa olisi helpompaa ja muutakin kuin käsimerkkejä ja perus fraaseja. Alkuun pääseminen on hankalaa, mutta eiköhän tässä vielä tuloksia saada aikaan. Olen pärjännyt englannilla hyvin, mutta viinitarhan puolella suurin osa työkavereistani ei puhu sanakaan englantia, joten minun on opeteltava italiaa. Kuulen viinitarhalla italiaa todella paljon, joten ymmärrän jo melkoisen hyvin mitä muut puhuvat. Nyt tarvitsen hieman perusasoita kieliopista haltuun niin eiköhän puhuminenkin rupea kohta sujumaan paremmin. Sanavarasto karttuu kokoajan, joten nyt vain itseä niskasta kiinni ja ahkeroimaan kieliopin kanssa. Työkaverit ovat kyllä innokkaita auttamaan kielen kanssa. 

Katsotaan jos saisin aikaiseksi koota isomman postauksen kielen opiskelustani.

Hyvää yötä <3

-Marika