Sain joulupukilta lahjaksi lautailukamoja. Olin jo pitkään haaveillut pääseväni rinteeseen, mutta jotenkin en saanut viime talvena aikaiseksi vuokrata välineitä. Päätin ottaa rohkeasti härkää sarvista ja satsata omiin kamoihin. Eipähän tule ainakaan jänistettyä rinteestä kun on kamoihin laitettu rahaa (käytetty lauta, mutta kyllä kun kaikki kamat hankkii niin rahaa menee kuitenkin! ). Siispä suuntasimme Joonan kanssa rinteeseen maanantai vapiksen kunniaksi. Keli oli aivan loistava ja omat kamat messissä, mutta mikä oli ongelma? No ei itseasiassa sen kummempaa ongelmaa kuin että en ollut käynyt rinteessä kymmeneen vuoteen. Jep, tiedän instagramissa sanoneeni että kahdeksaan vuoteen, mutta tarkempien laskujen jälkeen totesin aikaa edellisestä laskusta vierähtäneen kymmenen vuotta! Viime viikolla eräs tuttu tokaisi treeneissä että olen vanha kuin taivas ( tämä toteamus tutulta liittyi omaan valitukseeni kun joka paikkaa kolotti ) ja kai tämä pitää paikkaansa kun kohta ei tälläisissä matskan laskutoimituksissa omat sormet riitä!
Ajattelin omien kamojen kannustavan minua rinteeseen. Ei oma pää kestäisi sitä, että lautailukamat lojuisivat tarpeettomana jossain nurkassa. Ei kai se niin hankalaa ole kun olen ennenkin laudalla mennyt ja pysynhän minä pystyssä wake- ja hoverboardillakin! Nyt täytyy kyllä suoraan sanottuna sanoa että olen ylpeä itsestäni. Onnistuin pääsemään hissillä ylös Laajavuoreen ( pelkäsin joutuvani kävelemään rinteeseen, jos hissiin olisi kerennyt tulla hurjat urat!). Pääsin alas laudan kanssa yhtenä kappaleena. Ehkä hieman liikaa jouduin käyttämään takakanttia jarruttelussa. Joona sai todistaa pienen paniikin Laajavuoren yllä kun totesin ekaa kertaa ylhäällä ollessani että on helpompiakin tapoja päästä hengestään. Nyt tutut siellä ruudun takana ihmettelee, että mihin se rämäpäänä tunnettu Marika katosi? Kyllä ihan tosissaan meinasi itku päästä ylhäällä ekalla kerralla! Onneksi Joona tsemppasi kuitenkin ekaan laskuun. Loppulaskuissa äijä paineli omia aikojaan alas. No hoen Joonalle aina että kyllä minä osaan ja pärjään, nyt sain sitten pärjätä. Eikä itse asiassa ole edes mustelmia tältä reissulta! Olen tyytyväinen itseeni. Ei varmastikaan jää vikaksi kerraksi rinteessä. Kun lopulta pääsin alun pelonsekaisista tunteista ( olin pariin kertaan oikeasti kantamassa lautaa autoon ja heittämässä hanskoja tiskiin, koska pelotti niin vietävästi ) laskin hyvillä mielin kolme tuntia ja lähdettiin Joonan kanssa molemmat hymyissä suin kotiin ruuan laittoon.
Itse asiassa ei tämä talvi ole lainkaan hullumpaa aikaa, vai mitä? Huippu kiva maanantai vapis! Ja kyllä se Joona oikeasti laski minunkin kanssa ja huolehti, lopussa parit laskut meni menojaan, koska minulta tuo jarruttelu onnistui helkkarin hyvin!
-Marika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
<3