Harjua ikävä ja tuntumaa crossfittiin

Sunnuntai aamuna käänsimme parhaan ystäväni Millan kanssa auton keulan kohti Kuopiota. Pitkästä aikaa oli tarkoitus mennä treenaamaan personal trainerin kanssa. Meidän pt muutti Kuopioon muutama kuukausi takaperin ja nyt oli aika tekniikka tsekkaukselle ja kunnon Hitler-treenipäivälle. Vedettiin tuplatreenipäivä, aamulla saliosuus ja tekniikkatsekkaus ja iltapäivällä treeni Puijon hyppyrimäellä.

Aamu kymmeneltä vanha tuttu Opo (aka Hitler) oli meitä vastassa Kuopion Fressillä ja kuulumisten vaihdon jälkeen oli tiedossa rinnallevedon hiomista. Millalla se sujui paremmin, kuin minulla. En meinaa saada lantiota liikkeeseen mukaan, mikä kostautuu ehkä siinä vaiheessa kun painot rupeavat jossain vaiheessa olemaan isompia. Nyt ei muutakuin hiomaan sitä lantiota. Onneksi tekniikka ei ollut kummallakaan huonontunut viime näkemän jälkeen ja saatiin vedettyä hyvä napakka crossfit tyylinen salitreeni (Harmi vain kun salilla huhkimista ei tullut kuvattua.).

Aamutreenin jälkeen syötiin hyvin ja käytiin haukkaamassa raitista ilmaa Kuopion torilla. Rentoa hengailua ei kauaa kestänyt kun siirryttiin jo kiskomaan treenikamoja päälle ja nenät kohti Puijon hyppyrimäkeä. Itku siinä meinasi Jyväskylän tytöillä päästä kun tuijotteltiin Puijon portaita. Hieman vajaat 300 porrasta ja molemmilla kahvakuulat matkassa. Onneksi Hitler oli hieman "lempeämpi" kuin yleensä ja antoi meidän juosta pitkät porrasjuoksut ilman kahvakuulia. Kahvakuulien kanssa lyhyemmätkin porrasvedot tuntuivat kamalalta, mutta täytyy silti myöntää, että portaista alastulo tuntui pahemmalta kun itse ylösmeno. Portaita juostessa puhdin löytää aina jostain ja tuttu happo löytyy aina alas tullessa. Kunnon happotreeni olisi saatu aikaiseksi jo pelkästään porrasjuoksuista kaatosateessa, sen kertoi Millan lastin kevennys ja lähempi tutustuminen Puijon luontoon puolessa välissä juoksuja. Mutta kuten arvata saattaa oli Opolla vielä muutama ässä hihassa ja päästiin juoksemaan vielä ylämäkijuoksuja kuminauhan kanssa ja ilman, sekä heiluttelemaan kahvakuulaa ja loikkimaan. Kyllä täytyy myöntää, että Jyväskylän tytöille tuli ikävä tuttuja Harjun portaita Puijolla rämpiessä. Lupaan tämän treenin jälkeen, että en enää IKINÄ valita Harjulla portaita juostessa vaikka taivaalta tulisi akkoja hameet korvissa.

Tässä muutamat instagram- ja kännykkäkuvat, sekä videopätkät päivästä. 

 

Voin kertoa, että oli muuten liukasta.

Meinasi usko loppua kun tajusi videon suoralla osuudella olevansa noin puolessa välissä portaita. Tahmeaa nousua!

Opon Bonus Round: kääpiökävelyä portaissa kuulan kanssa.

Nauru pidentää ikää

Tahmeasti lähtee täysvauhtinen juoksu näin treenin lopussa.  Jalka ei meinaa nousta ollenkaan videolla.

3x10 täysheilautus + täysvauhtiset spurtit!

Pakko on kuitenkin todeta, että olo oli mitä mainioin kun vihdoin ja viimein treeni oli ohi ja päästiin saunaan. Se että suoriutuu kaikesta mitä käsketään treeneissä tekemään, vaikka oikeasti tekisi mieli itkeä ja istua maahan, saa tuntemaan itsensä voittajaksi! Tänään eilisen treenejä ei muistella niin hymyillen, koska joka ikinen lihas kropasta on jumissa.  Aamulla olisi tehnyt mieli pyytää Joona nostamaan minut sängystä ylös. Huomenna lihasjumi on vielä pahempi, mutta muutaman päivän päästä tätä päivää muistellaan jo lämmöllä! Kiitos Opo taas huipputreenistä ja kuudesta uudesta ja kutkuttavasta crossfit ohjelmasta. Eiköhän me kaksi miss matalapainetta (Millaa lainaten) taas käännetä auton keula kohti Kuopiota ja tuodaan sade tullessamme.


-Marika

P.s. Kuopiolaiset jos haluatte kunnon rääkkitreeniä niin kääntykää Opon puoleen Fressillä.