Olen oppinut nauttimaan yksinolosta. Nautin kun voin hypätä bussiin Panzanosta ( pikkuisesta kylästä, jossa asun Firenzen maaseudulla ) ja kuunnella musiikkia koko bussimatkan Firenzeen. Nautin kun voin haahuilla yksin Firenzen katuja, eksyä minulle uusiin kahviloihin ja tarkkailla ihmisiä. Olla vain ja huomata päätyneeni jonnekin. Huomaan hymyileväni paljon ollessani yksin, ennen tilanne oli päinvastoin. Tuskastuin ja ahdistuin jos olin pitkään yksin. Nyt huomaan jopa kaipaavani omaa- aikaa ilman muita ihmisiä, jos olen pitkään muiden seurassa. Mutta pakko myöntää, että pidän tästä uudesta piirteestä itsessäni. Voisin sanoa sen olevan myös eräänlaista rohkeutta, rohkeutta kurkistaa oman pään sisään ja toisaalta rohkeutta ottaa auto alle ja matkata yksin jonnekin uuteen paikkaan, ihan vain pelkän kahvikupin takia. Onko tässä mitään menetettävää jos haluat nähdä ja kokea asioita välillä ihan vain yksin? Ehkä bensarahat tai bussilipun hinta, mutta olet aina kokemusta rikkaampi ja koskaan et tiedä kehen yksin matkustaessa törmäät! Porukassa reissatessa kun et kiinnitä ympärillä oleviin uusiin ja tuntematomiin ihmisiin niin paljon huomiota.
Okei tiedän, että siellä ruudun toisella puolen muutama kaveri lukee tekstiä huolissaan ja miettii olenko seonnut. Marika, joka osaa ottaa tilaneen haltuun ja viihdyttää isoakin porukkaa ilman minkäänlaista ongelmaa. Kyllä tämäkin piirre löytyy täältä vielä tilanteen vaatiessa! Don't worry guys, olen vain parempi versio itsestäni! ;)
 |
| // Toppi Weekday / Hame Zara // |
Aika juoksee täällä hurjaa vauhtia. Taas on sadonkorjuu ja toivon, että aika voisi pysähtyä nyt hetkeksi. Kesä jatku vielä tovi pidempään!
-Marika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
<3