torstai 14. tammikuuta 2016

FACE YOUR FEARS

Olen kotiutunut Suomen lomailuiltani! Kiitos kaikille teille ihanille, jotka annoitte minun punkata tai viettää aikaa kolmen viikon aikana luonanne, arvostan sitä todella! Oli mukava käydä moikkaamassa tärkeitä ihmisiä Suomessa, sekä päästä treenaamaan kunnon puitteissa ( tarkoitan nyt siis Crossfit Jyväskylää, sillä muutenhan täällä Italiassa puitteet ovat enemmänkin kuin kohdallaan! ) Pakko on kuitenkin myöntää, että kolme viikkoa kyläilyä repun kanssa oli minulle enemmän kuin tarpeeksi. Melkoisen raskas reissu kaikinpuolin. Oli mukava nähdä lunta ja kokea paukkupakkasetkin, mutta nyt olen hyvillä mielin taas täällä Italiassa ja nukun enemmän kuin mielelläni omassa sängyssä ja olen kiinni omassa arjessani! Nyt on jo täysi viikko takana arkea täällä Panzanossa ja toistaiseksi tuntuu super hyvältä olla täällä.



Ensimmäistä kertaa elämässäni näin aikuisiällä elän arkeani yksin ja välillä tämä ajatus nostaa karvat pystyyn. En niinkään pelkää sitä ettenkö pärjäisi, vaan kuinka voi olla mahdollista että olen onnistunut olemaan aina muiden ihmisten kanssa 25 ikävuoteen asti! Tiedän olevani vahva ihminen ja pärjään kaikissa tilanteissa kun vain haluan ja päätän niin. Nyt olen päättänyt pärjääväni. Otan aikaa itselleni, hoidan kehoani ja mieltäni.

Apulantaa lainatakseni "ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa". Nyt on aika matkustaa itseeni ja miettiä kuka olen, ilman että muut määrittävät minua. Mitkä ovatkaan niitä asioita joista pidän ja mitä asioita arvostan. Toiminko todella niiden arvojen mukaan joita arvostan? Paljon pohdittavaa ja uskon täällä Toscanan maaseudulla minulla olevan rutkasti aikaa selvittää asioita. Tavallaan tämä kaikki on pelottavaa, sillä on eri asia olla täällä Panzanossa, jossa ei oikeasti ole samalla tavalla tekemistä kuin Suomessa ( Olen siis todellakin maaseudulla. Pihapiirimme on aidattu ja pimeällä ei kannata poistua aidan ulkopuolelle ilman autoa, tai saatat törmätä vaikkapa villisikoihin. :) ) Luonnollisesti tällä hetkellä minulle tärkeät ihmiset ovat Suomessa, joten nyt jos koskaan saan ja itseasiassa joudun ottamaan aikaa vain itselleni. En ole niin kovassa paineessa keretä jokapaikkaan tai olla muutenkaan se Super-Marika, joka olen aina ollut. Elin Suomessa todella hurjassa kaaoksessa ja rakastin energistä elämääni. Työt, treenit ja kaikki muu mukava, mitä osasin kasata hurjat määrät ja minuuttiaikatauluttaa elämäni ( voi pojat olen tässä mestari! ) olivat polttaa minut aivan loppuun. Jos olisin nyt Suomessa tietäisin, että palaisin taas tähän samaan kaavaan. Nyt paikkani on toistaiseksi täällä, hoidan työni ja tutustun itseeni.

Tiedän koti Suomessa olevan tuttuja, jotka epäilevät onnistumistani, mutta vaikka teen tämän matkan itseäni varten en voi kuitenkaan kieltää sitä että saan mielihyvää siitä, että tavallaan saan näyttää niille muille pyllyä kun onnistun!  Nyt kun aloitin tämän Apulannan lainaamisen niin annan palaa ja aion vapauttaa sisältäni sen valtameren kokoisen voiman ja valjastaa sen. En tiedä mitä eteeni tulee, mutta otan sen kaiken vastaan hymyssä suin.

Hei, älä usko lauluihin niinkuin Toni Virtanen sanoo, mutta uskon itseeni ja se on nyt tärkeintä! Olen pari viikkoa kuunnellut uutta soittolistaani, joka toimii minulla hyvänä treenisoittolistana, mutta myös tähän hetkeen hyvällä tavalla voimauttavana musana. Yritän saada listan myös youtubeen lähipäivinä!  Pyöräillessä tämä lista on ollut aivan huippu, sopivasti oikeasti hyviä biisejä ja vähän seassa myös kevyttä kuraa, joka saa hymyn naamalle fillaroidessa. Lisäänpä tähän postaukseen nyt tuon Apulannan biisin, josta oli nuo muutamat lainaukset, sekä Naughty Boyn kipaleen, jolla olen aloittanut viimepäivinä kaikki aamuni. Naughty Boyn biisi saa minut käsittämättömän hyvälle tuulelle ja biisissä on vielä yksi cooleimmista musavideoista ikinä! Kiitos Krista vinkistä tähän biisiin <3 Olen tämän musavideon innoittamana katsonut muutamia vapaasukellusdokkareita, yhden jopa musavideolla esiintyvästä herrasta.

-Marika







2 kommenttia:

<3