perjantai 18. huhtikuuta 2014

Boulderoinnista joskus KUNNON harrastus?









Lupailin tässä viimeksi, että urheilusta olisi tulossa materiaalia tässä piakkoin. Täältä pesee siis! Mielestäni nyt on hyvä aika nostaa esille boulderointia. Kummityttöni yökyläily postauksessa muutamissa kuvissa vilahti Jyväskylän Boulderpaja, mutta boulderointiin en silloin syventynyt tarkemmin vaan edellinen kerta kun olen tämän koukuttavan lajin esille nostanut taisi olla vuoden vaihteen tienoilla (lue aikaisempi postaus tästä). Silloin olin muutaman kuukauden ajan kerinnyt kokeilla lajia.

Nyt lajin parissa on vierähtänyt puoli vuotta ja innostukseni tähän lajiin ei ole hiipunut, päin vastoin. Harmikseni joudun sanomaan, että lajin parissa en kerkeä viettämään enempää aikaa kuin yhden treenin viikossa. Jalkapallo ja crossfit vie ison lohkon vapaa-ajastani ja joskus kun vapaa-aikaa olisi enemmän, täytyy minun myös muistaa antaa kehon huilata välillä. No vaikka itse boulderseinille en pääse kuin kerta viikkoon olen huomannut löytäväni itseni iltaisin tuijottelemasta bouldervideoita ja imeväni niistä itseeni tietoa lajista. Ehkä tämän tulevan kesän jälkeen aikani riittäisi boulderointiin enemmän kun lapsuudesta asti harrastamani futis siirtyy pois kuvioista.

Kehitystä boulderoinnissa olen kokenut saavuttaneeni. En huimasti, mutta kuitenki hyvin siihen nähden, että seinällä käyn vain kerran viikossa. Ekassa postauksessa mainitsin, että käyn joka kerta kokeilemessa vaikeampia otteita, jotta sormieni puristusvoima parantuisi ja pystyisin kiipeämään haastavampia ratoja. Tämä on tuottanut tulosta ja nyt pääsen jo etenemään ratoja, joissa en aiemmin päässyt edes avausotteesta eteenpäin! Keskivartaloni voima ja kestävyys on parantunut ja pystyn etenemään jo kohtuullisesti negatiivisilla reiteillä, mutta hetkeen en vielä näitä reittejä tule loppuun pääsemään! Ihanan kutkuttavasti olisi lisää opittavaa lajista ja kesän tullessa olisi upea kokeilla boulderointia myös hyvällä säällä luonnossa. Saa nähdä kerkeänkö tänä kesänä toteuttamaan tämän haaveeni.

Tässä lajissa olen huomannut myös mutkien kautta liikkuvuuden tärkeyden! Alan löytämään boulderointiin itselleni sopivan liikkuvuuspainoitteisen alkulämpän. Kiitos näistä liikkuvuutta parantavista alkulämppäkuvioista täytyy osoittaa Kalelle futiksen suuntaan sekä Crossfit Jyväskylään. Kalelta sekä Crossfit Jyväskylästä oppimieni liikkuvuustreenien myötä osaan aika kattavasti koota itselleni sopivia mukavia alkulämppä kuvioita. Selkä ja hartiat kiittävät!

Uskon, että muutaman kuukauden ajan pystyn kehittymään vielä yhden treenin viikkotahdillani, mutta niinkuin kaikessa urheilussa ei tämä määrä riitä mitenkään, vaan kohta on edessä se tuttu seinä, jossa tuntuu varmasti että junnaan paikallani ilman kehitystä. Ei auta muu kuin luopua jostain muusta nauttimastani lajista ja kiristää treenitahtia boulderoinnissa. Tämä treenimäärän kiristys ja toivottavasti myös jonkin sortin tekniikkakurssi olisi tiedossa suurinpiirtein lokakuun tienoilla. Katsotaan mihin intoni ja rahkeeni siihen asti riittää!

-Marika

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

<3