Kadotin ja löysin

Nuorempana kävin paljon keikoilla. Joona teki ennen rumpalin hommia niin paljon, että sain mielin määrin istua baarejen takatiloissa odottelemassa keikkojen alkua. Monet viikonloput meni hujauksessa keikkareissuilla kun jalkapallon pelaaminen oli mahdotonta selkävaivojeni takia. Paljon kiekuttiin myös katselemassa isoja bändejä isoilla lavoilla, paljon käytiin kuuntelemassa myös pienempiä nimiä pienissä paikoissa. Rakastin live keikkoja, se fiilis kun voit vaan jorata, fiilistellä ja nauraa hyville välispiikeille. Tässä muutaman viikon aikana olen saanut kokea rakastumisen tunteen livemusiikkia kohtaan uudestaan! En tiedä miksi olen jossakin vaiheessa lopettanut keikoilla käymisen. Parin viikon aikana olen käynyt parilla eri keikalla ja löytänyt taas itsestäni sen energisen tytön, joka hyppää pittiin mukaan kun on mahdollista, tai joka laulaa kädet ylhäällä silmät kiinni täysillä onnen tunteen vallassa. Live keikkojen tunne, ah!

Kaikista älyttömintä tässä minun lähes puolentoista vuoden livemusiikki tauossa on se, että asun parin sadan metrin päässä Jyväskylän isoimmasta keikkapaikasta (Enkä tarkoita nyt Paviljonkia vaikka se onkin iso ja naapurissani myös, puhun nyt siitä OIKEASTA keikkapaikasta). Tanssisali Lutakkoa on itseasiassa jossakin myös taidettu hypettää yhtenä Suomen parhaista keikkapaikoista. Tästä lähtien tarkastan säännöllisesti mitä naapuritaloni keikkapuoli tarjoaa ja tartun mahdollisuuksiin lähteä fiilistelemään livemusaa. Matalat kengät jalkaan ja jalalla koreasti, sykkeetkin nousee satavarmasti joko fyysisestä energiasta tai tunteenpurkauksista.

Tässä muutama keikkahumu kuva viime viikoilta.

Danko Jones Canadasta meillä täällä Jyväskylässä. Toivoin salaa, että bändi soittaisi oman all time favourite biisini  Cadillacin. Näin kävi ja CADILLAC oli korvamatona usean päivän ajan keikan jälkeen.

Itse herra Jones.

Viime viikonloppuna vietimme firman pikkujouluja Himoksella. Osa ohjelmastamme oli Jukka Pojan ja Raappanan keikka.

Keikat kunniaan! Liput Bäkkäreiden kevään keikalle on kohta jo kourassa!

-Marika