Mitä tämä illallinen pimeässä nyt sitten tarkoittaa? Tämä kysymys pyöri huulillani useaan otteeseen ja ensimmäinen asia mikä tuli mieleen oli, että en laita valkoista paitaa ravintolaan. En uskonut onnistuvani saamaan ruokaa oikeaan osoitteeseen. Tarkoituksena illallisella oli saada vahvempia makuelämyksiä ja saada hieman tuntumaa sokeana toimimisesta. En paljasta kaikkea mitä illallisella tapahtui jotta tämä elämys olisi muillekin halukkaille yhtä ajatuksia herättävä kuin minullekin. Haluan kuitenkin raottaa hieman omia fiiliksiäni tästä kokemuksesta.
Totisesti ruokailu tapahtui pimeässä, täysin pimeässä tilassa. Ei valon pilkahdustakaan. Tilaa, jossa söimme emme nähneet ennen valojen sammumista vaan meidät talutettiin sokkona pimeään. Ensimmäiset kymmenen minuuttia olivat jopa ahdistavia ja jouduin kysymään Joonalta useaan otteeseen " oletko siinä? ". Joona istui 30 sentin päästä minusta ja silti varmistelin asiaa. Ruokailu kesti lähes kolme tuntia ja illan isäntänä meillä toimi loistava Timo. Timo teki tästä kokemuksesta hyvin vaikuttavan. Timo on sokeutunut täydellisesti kahdeksan vuotta sitten ja raotti meille omaa elämäänsä sokeana. Saimme tilaisuuden hyvinkin henkilökohtaisiin kysymyksiin. Vaikuttavaa, todella vaikuttavaa. Timolla oli meille myös hieman pientä ohjelmaa ennen ruokailua, tämä ohjelma saa kuitenkin jäädä yllätykseksi niille jotka haluavat kokea tämän kokemuksen itse.
Ruokien tuoksu ja haju olivat paljon paljon voimakkaampia kuin normaalisti. Huikeaa kuinka erilainen fiilis ruuasta tulee jo ennen maistamista, jos näkökokemusta ei ole. Ruokailuvälineiden käyttö pimeässä oli haastavaa varsinkin jos ruokalajiin tarvitsi käyttää veistä. Yritäpä leikata ruokaa, kun et näe lautasen reunoja tai sitä mitä leikkaat! Omat ruokani saattoivat siis käydä pöydän kautta silloin kun oikein kovasti veistä käytin. Ainoastaan kerran tungin lusikan ohi suuni, voitte kuvitella mikä räkäinen nauru minulta pääsi kun jälkiruoka olikin naamassani suun sijaan.
Ensimmäisen tunnin jälkeen sanoin Joonalle, että minun on pakko laittaa hetkeksi silmät kiinni. Silmäni olivat niin väsyneet jonkin kiinnepisteen etsimisestä, että niitä hieman jopa särki. Epätoivoisesti pimeässä tilassa silmäni hakivat koko ajan jotain johon kiinnittää huomiota. Sellaista ei pimeässä kuitenkaan ollut ja välillä silmäni olivat hyvinkin levottomat. Alussa huomasin muille puhuessani käyttäväni normaalia kehonkieltä, nojauduin sinne suuntaan josta toisen ääni kuului tai jonne puhuin ja käytin käsiä puhuessa tehosteena. Loppu illan aikana tälläiset asiat vähenivät ja tyydyin vain kääntämään pääni sinne suuntaan jossa puhekumppanini oli. Keho tottui nopeasti siihen, että kukaan ei näe mitä teet ja kehonkielestäni katosi useita tuttuja maneereita.
illan aikana puhetta riitti paljon ja spekuloimme yhdessä, mitä milläkin hetkellä lautasella voisi olla. Saimme illallisen jälkeen nähdä esimerkki annokset illan ruuista ja näimme myös millaisessa tilassa olimme syöneet. Mielessäni olin kuvitellut tilan tietynlaiseksi ja oli mielenkiintoista nähdä tila ja ihmiset sitten kun valot menivät päälle. Isoimmat naurut saimme kun luulimme syöneemme erään ruuan ohessa kaalisalaattia, mutta tämä meidän kaalisalaattimme osoittautuikin revityksi häräksi! Kokki oli hyvin hämillään tästä tulkinnastamme. Monet ruuat ja mausteet tunnisti hyvin, mutta ei kuitenkaan kaikkea.
Kokemuksena tälläinen tosiaan oli elämys. Ruoka ei mielestäni ollut tämän illan kohokohta vaan suurimman elämyksen tästä teki kuitenkin illan isäntä Timo. Huikea ilta.
.JPG)
 |
| Ennen kuin lähdettiin oli pakko testata tarjoilijoiden infrapunalasit. |
 |
| Essu oli hyvä olla suojana. Onneksi en sotkenut omaani vaan ruoka pysyi aika hyvin hallinnassani. |
Mistähän sitä seuraavaksi hankkisi jonkin uuden elämyksen?
-Marika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
<3