Exile on albumi, jota suosittelen jokaiselle. Tämä kiekko ei takuulla jätä kylmäksi. Perjantai illan hiljaisuudessa kömmin peiton alle ja kaivoin levyn lyriikat esiin ja luurit korviin. Täyttä tunnelmaa koko tunti. Itku pääsi varmaan joka toisen biisin kohdalla kun voimakkaat kertsit tärähti tärykalvoille. Olen kuunnellut albumin läpi jo useaan kertaan. Pelireissussa bussissa levy toimi tunnelman nostattajana, illalla rauhoittajana, lenkillä juostessa, tänään kauppareissulla arskat silmillä ja hymy korvissa sekä siivosin hullun raivolla kovaa loilottaen koko asunnon äsken Hurtsin tahtiin. Enkä tosiaan ole mikään Adele (en edes Britney), joten naapurit ovat varmaan myös saaneet osansa tästä innokkaasta levyn huudatuksesta. Käsittämätöntä kuinka yksi ja sama lätty voi tuoda toisessa hetkessä niin paljon voimaa ja iloa ja toisessa hetkessä lyyhistyt ja kärsit sanoman mukana. Albumin nimikkobiisin kohdalla täytyi hieraista silmiä ja höristää korvia kun biisi muistutti kovasti hieman vanhempaa Musea.
Perjantaina kahden ekan biisin jälkeen sinkosin nettiin etsimään Hurtsin Suomen keikkaa. Päivämäärä pärähti näytölle ja paikkana olisi ensi kesän Ruisrock! Olen pojat nähnyt samaisilla festareilla toissa vuonna ja keikka ei tosiaan jättänyt kylmäksi. Tiedän, että Joonan kanssa olemme heinäkuun alussa Suomen Turussa fiilistelemässä tätä brittibändiä. Vilkaisin samalla istumalla myös Ruisrockin muut tähän mennessä ilmoitetut esiintyjät, kovia nimiä oli useampia. Yksi kesäsuunnitelma on siis jo lyöty lukkoon! Kesän odotus alkakoon.
Koko levyllä ei ole vieläkään mielestäni huonoa biisiä, mutta yhdeksi suosikiksi on tämä kipale noussut. |
Ihanaa sunnuntai iltaa kaikille! Fiilistelkääpäs siellä ruudun toisella puolen näitä upeita miehiä! Minä vaihdan tietokoneen näytön futiskenttään.
-Marika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
<3